Upossarpio ja lietetatar saivat maanantaina hetken julkisuutta Helsingin Säätytalolla, kun opetusministeri Antti Kalliomäki jakoi vuoden 2006 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot.
Kovin moni suomalainen tuskin tietää, mitä upossarpio ja lietetatar ovat. Ne ovat harvinaisia, rauhoitettuja vesikasveja, joiden kannat ovat Oulussa vahvimmat.
Lietetatar on jopa niin harvinainen kasvi, että se pääsi EU:n direktiivilajiksi ja kasvi sai Oulujoki-suistoon oman Natura-alueen muutama vuosi sitten.
Yli-intendentti, filosofian tohtori Henry Väre Helsingin yliopistosta, Oulun yliopiston kasvimuseon hoitaja (emeritus) filosofian tohtori h.c. Tauno Ulvinen, rehtori (emeritus), filosofian lisensiaatti Erkki Vilpa ja Oulun yliopiston kasvimuseon tutkija, filosofian kandidaatti Lassi Kalleinen saivat työryhmänä valtionpalkinnon vuonna 2005 osoitetuista ansioista tiedonjulkistamisessa.
Heidät palkittiin kirjastaan Oulun kasvit Piimäperältä Pilpasuolle. Se lienee ensimmäinen Oulua käsittelevä tietokirja, joka on saanut valtionpalkinnon.
Kaiken kaikkiaan valtionpalkinnon sai kahdeksan yksityishenkilöä tai työryhmää.
Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan puheenjohtajan, Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan Oulun kasvit on ainutlaatuinen teos, jossa yhdistyvät geologian, ilmasto- ja kallioperätutkimuksen, kasvimaantieteen, asutushistorian, kulttuurimaantieteen sekä kulttuurihistorian tiedot tiiviisti kuvattuina.
"Uusia lajeja on tullut asutuksen leviämisen ja kauppatavaroiden tuonnin myötä sekä idästä että lännestä. Geologinen ja maantieteellinen historia kulkevat jouhevasti mukana kasviesiintymisien ja kulttuurihistorian kuvauksien lomassa", perusteli Nuorteva oululaisten palkintoa.
Kasveja tunnetaan nykyään huonosti
"Oulun yliopistolla on kasvimuseo, ja siellä on tutkittu kaikkea muuta kuin Oulun kasvistoa. Siitä se hanke lähti 1977 liikkeelle. Toinen syy oli, että halusimme parantaa ihmisten luonnon ja kasvien tuntemusta. Suomalaisten kasvituntemus on nykyään huono", sanoo Väre.
Vilpa korostaa, että kasvikirja auttaa myös Oulun kaavoittajia, kun nämä suunnittelevat uusia rakennuksia ja asuinalueita.
Väreen mukaan Oulun helmet löytyvät vesikasvillisuudesta. Upossarpion ja lietetattaren olemassaolo tiedettiin, mutta niiden määrä oli tutkijoille yllätys.
"Perämeri on ainutlaatuinen paikka maailmassa. Se on mietosuolaista aluetta ja sellaista ei ole missään muualla. Jääkauden jälkeen Oulun seutu oli meren peittämää. Maankohoaminen jatkuu yhä ja se näkyy myös seudun kasviesiintymisissä", muistuttaa Ulvinen.
Kalleinen kertoo, että varsinkin Toppilan sataman floora on ollut runsas satoja vuosia. Purjelaivojen painolasteissa tuli koko ajan uusia kasveja muualta Euroopasta ja Itämeren piiristä. Tyypillinen painolastikasvi on valkomesikkä.
Toinen maailmansota jätti jälkensä myös Oulun kasvistoon. Saksalaiset kuljettivat kaupungin kautta rehua hevosille ja muuleille Pohjois-Suomeen. Hietapitkäpalko tuli saksalaisten mukana ja nyt se on Oulun kaupungin nimikkokasvi. Rataverkkoa pitkin se pääsi matkustamaan ja juurtumaan myös Sallaan ja Kolariin. Muualla Suomessa hietapitkäpalko on hyvin harvinainen.
Oulusta löytyy noin 750 ja koko Suomesta 1 250 kasvilajia.
