Kolumni

Unkarista voi puhua jo diktatuurina – koronaviruksen varjolla pääministeri Orbán sai oikeuden hallita asetuksilla rajattoman ajan

Eräs valtio-opin perusteeseistä on suvereeni eli se, jolla on oikeus julistaa poikkeustila.

Heino Nyyssönen
Heino Nyyssönen

Eräs valtio-opin perusteeseistä on suvereeni eli se, jolla on oikeus julistaa poikkeustila. Perinteisesti kyseessä on ollut kuningas tai presidentti, joka voi päättää, milloin laista poiketaan tai kuka armahdetaan.

Vallan väärinkäytön ja demokratian näkökulma jää poikkeustilassa helposti toissijaiseksi.

Näin on käynyt Unkarissa, jossa koronaviruksen varjolla pääministeri Viktor Orbán sai oikeuden hallita asetuksilla rajattomaksi ajaksi.

Maanantaina politiikka kulminoitui parlamentissa lapselliseen kiistaan siitä, ovatko poikkeukselliset valtaoikeudet määräaikaisia vai päättyvätkö ne aikanaan kriisin myötä. Hallitus ei tullut yhtään vastaan, vaan tylytti kaikki muutosesitykset nurin.

Manööveri kertoi ylimielisyydestä, opposition halveksunnasta ja vallanhimosta. Pääministeri halusi osoittaa, että demokraattisia menettelytapoja vaatinut oppositio on unkarilaisten terveyden vihollinen.

Tilanne on absurdi, sillä Viktor Orbán ajoi poikkeusvaltuudet hallituspuolueen kahden kolmasosan enemmistöllä. Perustuslakia muutettiin taktisesti, kun oppositio oli ensin äänestänyt esitystä vastaan. Läpimenoon olisi tarvittu 80 prosenttia läsnäolijoista eli tukea myös oppositiosta.

Asetushallinnossa, jota myös kommunistit käyttivät paljon, on vallankaappauksen piirteitä: koronaviruksen aikana vaaleja tai kansanäänestyksiä ei järjestetä. Väärän tiedon tai kauhu-uutisten levittämisestä voi saada jopa viisi vuotta vankeutta.

Kansainvälinen lehdistö kommentoi tiistaina tapahtunutta jyrkin sanoin.

Unkaria on seurattu tarkkaan ainakin Ranskan, Britannian, Saksan ja Yhdysvaltojen lehdistössä.

Tilanne on poikkeuksellinen, eikä tällaista ääritemppua ole aiemmin nähty. Silti käännekohtia ei välttämättä ole, sillä yhä autoritäärisempään järjestelmään on liu’uttu vähitellen, kun politiikka on radikalisoitunut koko 2010-luvun.

Unkarista on akateemisesti alettu puhua myös Führer-demokratiana. Sellainen on myös Antonio Gramscin kehittämä caesarismi, jolla hän viittasi lähinnä fasismiin ja Benito Mussoliniin.

Diktatuuri on ruma sana, ja jotkut unkarilaiset ovatkin arvioineet sen vahingoittavan maan mainetta. Poikkeusvaltuuksia on myös vähätelty: halutessaan pääministeri olisi voinut julistaa diktatuurin monesti jo aiemmin.

Kritiikki ei osu maaliinsa, sillä aiemmin aika ei ole ollut kypsä näin radikaaleille toimille. Kun nyt on käynyt ilmi, ettei EU juurikaan pysty tekemään mitään, Orbán menee niin pitkälle kuin pystyy. Pääministeri valittaa, ettei apua tule unionista ja kääntyy Kiinan ja turkkilaisten maiden puoleen.

Tilanne asettaa uuteen valoon ja keskusteluun myös EU:n Unkarille maksamat tuet ja ne ulkomaiset yritykset, jotka ovat pönkittäneet Unkarin taloutta. Unkarin rahayksikkö forintti on ollut historiallisen alhaalla suhteessa euroon.

Yhdysvaltalaisen Freedom Housen analyysissä Unkari on EU:n ainoa osittain vapaa maa jo toista vuotta peräkkäin. Myös ruotsalainen V-Dem on antanut vastaavia tuloksia.

Uusimman Corruption Perceptions Indexin mukaan Unkarin korruptio asettuu Romanian ja Bulgarian väliin EU:n toiseksi heikoimpana. Oikeusvaltio on EU:n heikoin, ja lehdistönvapaus toiseksi heikoin.

Kaksi vuotta sitten Steven Levitsky ja Daniel Ziblatt käyttivät Unkaria yhtenä esimerkkinä, kuinka demokratiat kuolevat vaaleilla valittujen hallitustensa avustamina. Myös poikkeusolot ovat tuottaneet diktatuureja, kuten vaikkapa sota Georgiassa ja ennen kaikkea Azerbaidžanissa, jossa se hävitti orastavan demokratian.

Diktatuurikin on prosessi, jossa olen viime aikoina luokitellut Unkarin pehmeän autoritarismin maaksi. Varsinainen kauhuskenaario on, että autoritarismi jyrkkenee jatkuvasti, eikä Euroopan unioni mahda sille mitään.

Euroopan kansanpuolue EPP ei ole myöskään saanut erotetuksi Fidesz-puoluetta. Muodollisesti asema on jäädytetty, mikä on vienyt puolueen äänioikeuden, mutta ei yhteistyötä europarlamentissa. Taustalla ovat ryhmän eriävät näkemykset liberaalin demokratian pelisäännöistä ja populismista.

Donald Tuskin mukaan Fidesz ei ole osoittanut edistymistä suhteessa ryhmän arvoihin.

Pääministerillä tarkoitus pyhittää keinot, ja sitä kautta tilanteeseen liittyy myös turhiakin pelkoja. Viktor Orbán on suvereeni, jonka aivoituksista tekee pelottavaa niiden ennakoimattomuus ja asetusten väärinkäytön mahdollisuus.

Jotkut näkevät tässä Weimarin tasavallan lopun. Sellaistakin on esitetty, ettei Orbánista päästä eroon ilman verenvuodatusta.

Kun koronakriisi ei taida mahdollistaa varsinaista Unkari-boikottia, lyhyellä tähtäimellä maata on seurattava erityisen tarkasti siinä, että asetukset keskittyvät vain koronaviruksen torjuntaan.

Sellaista ei ole vankeudella uhkaaminen maassa, jonka lehdistönvapaus on käytännössä romahdutettu.

Kirjoittaja on yliopistonlehtori Turun yliopistossa.