Euroopan unioni ei ole seitsemässä vuodessa muuttunut suomalaisille läheiseksi, vaikka jo lähes puolet kansalaisia koskevista päätöksistä tehdään EU:ssa. Vain 19 prosenttia suomalaisista tuntee juuri julkistetun eurobarometrin mukaan olevansa melko tai erittäin kiintynyt unioniin. Kaikissa muissa jäsenmaissa EU koetaan läheisemmäksi kuin Suomessa. Suomalaiset ovat unionin sijaan edelleen kiintyneitä oma maahansa, kotiseutuunsa ja kotikuntaansa.
Suomalaisilla ei ole harhakäsityksiä siitä, missä päätökset tehdään. He eivät vain tiedä, miten ne tehdään. Suomalaisista tuntuu, että he eivät kykene vaikuttamaan päätöksentekoon unionissa. He eivät usko siihenkään, että ministerimme veisivät tavallisen ihmisen näkemyksiä eteenpäin Brysselin kokouksissa. Tässäkö on selitys?
Vaikka EU ei ole missään sen jäsenmaassa erityisen lähellä kansalaisten sydäntä, poikkeavat Suomen tulokset muiden maiden tuloksista olennaisesti. EU-kansalaisten keskiarvo kiintymystä mitattaessa oli peräti 20 prosenttiyksikköä suomalaisten antamaa lukua suurempi. Muiden jäsenmaiden kansalaiset eivät silti ymmärrä yhtään sen paremmin sitä, miten EU toimii. Tästä voisi vaikka päätellä, että suomalaiset haluavat tietää ensin vastaukset kysymyksiin miksi ja miten ennen kuin osoittavat lähentymistä uuteen instanssiin.
Suomalaisten mielestä suurin päätösvalta EU:ssa on Saksalla ja Ranskalla. Ihan väärässä eivät he olekaan. Jopa pääministeri Paavo Lipponen on osoittanut ärtymystä suurten jäsenmaiden käytöstä kohtaan. Pienet ovat jäämässä suurten jalkoihin. Suomella olisi parantamisen varaa etujensa ajamisen suhteen, jos eurobarometrin vastaajia on uskominen. Suomalaisten mielestä vähiten valtaa unionissa on suomalaisilla.
Unioni laajentuu väistämättä, haluavatpa suomalaiset sitä tai eivät. Uudet jäsenmaat lienevät mukana jo parin vuoden kuluttua. Suomen kansalaiset ovat nyt aavistuksen verran myönteisempiä EU:n laajenemiselle kuin vuosi sitten. Silti 14 prosenttia ei ottaisi yhtään uutta maata unioniin.
Vain prosentti eurobarometriä varten haastatelluista kaikkien jäsenmaiden kansalaisista ilmoitti olevansa erittäin hyvin ja 12 prosenttia hyvin informoituja siitä, mistä EU:n laajenemisessa on kyse. Luvut ovat pöyristyttäviä. Vuosiksi 2000 -2006 on varattu 150 miljoonaa euroa tiedon jakamiseen. Onko vika tiedon jakajissa vai vastaanottajissa?
Komission päätiedottaja myöntää, että parantamisen varaa on. Jonathan Faull on oikeassa osoittaessaan sormellaan myös jokaisen jäsenmaan kansallisia poliitikkoja. Totuuden nimissä on lisättävä, ettei vastaanottopuolellakaan ole näkynyt merkkejä suuresta innosta EU-tietoutta kohtaan.