"Nykyisin tehdään todella paljon musiikkia, jonka tekstit eivät ole ajateltuja vaan sellaista virtaa. Itse halusin löytää koskettavia tekstejä, sisältöä", kiteyttää Vuokko Hovatta.
Lopputuloksen voi nyt kuulla Hovatan ensimmäisellä sooloalbumilla, joka sai nimen Lempieläimiä. Kirkasääninen laulaja tuli suurelle yleisölle perin tutuksi Ultra Bran solistina. Ehkä vähemmän tunnettu on hänen toinen minänsä: Hovatta etenee tiiviisti myös näyttelijän urallaan.
"Itse en edes käsitä laulajan ja näyttelijän rooleja erilaisiksi. Molemmissa on kysymys tarinan kertomisesta. Aasian kulttuureissahan ei eroteta toisistaan musiikkia ja teatteria."
Samassa sävyssä rajaton on Lempieläimiä -albumin sävelmaailma. Pitkäsoitto ei ole "puhdas poppilevy".
"Ehkä albumillani on jotain sellaista, mitä fadolaulajat ovat tehneet Portugalissa. Levylleni säveltäneen Tuure Kilpeläisen mielestä albumi taas muistuttaa sitä, mitä Norah Jones on tehnyt Amerikassa omian historiansa pohjalta", solisti aprikoi.
Oma ääni ja maltti tulkinnassa
Hovatta myöntää kakistelematta, että Portugalin tunteellinen fado on pyörinyt hänen levylautasellaan tiiviisti viime aikoina.
"Mutta kyllä olen silti hakenut tällä levyllä omaa ääntä. Toinen päätavoite oli välttää ylitulkitsemista. Uskon, että niin biisit kestävät kuuntelua pitempään, vaikka sanoitukset ovat näinkin painavia."
Vuokko kertoo jonkun huomauttaneen, että lähes kaikki laulut albumilla käsittelevät kuolemaa.
"Itse en ollut edes huomannut sitä. Mutta kyllä rakkaus ja kuolema ovat pääaiheet, joita käsitellään naisellisella otteella."
Suuri osa Hovatan soolodebyytin lyriikoista on lyriikkaa kirjaimellisesti: ne ovat Aulikki Oksasen runoja.
"Tutustuin Oksaseen, ja hänen kanssaan syntyi yksi biisi. Koko levy lähti tavallaan aukeamaan siitä. Aulikin runoissa minua viehättää etenkin se, että hän kirjoittaa nimenomaan laulurunoja. Hän huomioi, miten runot soivat."
Onnellisten tähtien alla
Aulikki Oksasen ohella uutuuslevyn tekstikärkeen yltää Paula Vesala. PMMP:n remeltäjä on tehnyt hienon sanoituksen kappaleeseen Hiljaiset vuodet. Kappale on paras sotaveteraanista kertova laulu ties miten pitkiin aikoihin.
"Kyllä on pakko sanoa, että olen hirveän tyytyväinen levyn lopputulokseen. Kokonaisuudesta tuli eheä. Taidettiin olla liikkeellä sellaisella Onnellisten tähtien alla -meiningillä", Hovatta kiittää.
Linkkinä Ultra Bran ystäville albumilla on Vuokon laulun lisäksi se, että Kerkko Koskinen on säveltänyt levylle viisi sävelmää.
"Miksi ihmiset eivät jatkaisi hedelmällistä yhteistyötä? On ollut hienoa ja luontevaa tehdä musiikkia Kerkon kanssa, me tunnetaan toisemme niin hyvin."
Pitkäsoiton helmiin lukeutuu myös Aki Sirkesalon ennen julkaisematon sävellys Lumottu veli.