Oululaisprofessori Matti Latva-aho arvioi äskettäin Kalevassa kiinnostavasti matkapuhelinalan näkymiä. Haastattelun lopulla Oulun yliopiston 6G Flagship -ohjelman johtaja ilmaisi huolensa tutkimuksen tulevaisuudesta kaupungissa: mistä saadaan alan tulevat tutkijat?
Parhaat suomalaiset opiskelijat siirtyvät kesken opintojen työelämään. Väitöskirjoja laativat vain ulkomaiset jatko-opiskelijat.
Nyt Latva-ahon pelkona on, että ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuvelvoite ajaa Oulun 6G-tutkimuksen ongelmiin. Köyhistä maista tulevilla jatko-opiskelijoilla ei ole varaa kymppitonnien lukukausimaksuihin.
EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien jatko-opiskelijoiden osuus Oulussa on melkoinen. Kun esimerkiksi yliopistossa aloitettuun tohtorikoulutuspilottiin rekrytoitiin äskettäin satakunta väitöskirjatutkijaa, näistä 34 prosenttia oli Suomesta ja 42 prosenttia Aasian maista.
EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat maksavat tätä nykyä lukuvuosimaksun, jos tutkinto ei ole suomen- tai ruotsinkielinen. Keskimäärin maksu on yliopistossa 10 000 – 13 000 euroa, ammattikorkeakoulussa 7 000 – 10 000 euroa.
Maksavien opiskelijoiden määrä on kasvanut hyvää tahtia. Monelle heistä lukuvuosimaksua on hyvitetty apurahoilla.
Ensi vuoden syksyllä korkeakoulumme ottavat Eta-alueen ulkopuolelta tuleville käyttöön kustannukset kattavan lukuvuosimaksun. Maksut eivät välttämättä nouse, mutta apurahojen määrät vähenevät. Korkeakoulut saisivat edelleen valtiolta rahaa myös ulkomaalaisten tutkinnoista.
Keskusteluissa on kuitenkin ollut jo rahoitusmalli, jossa korkeakoulut saisivat tulonsa ulkomaisilta opiskelijoilta yksistään lukuvuosimaksuista. Tulosrahaa tutkinnoista ei enää valtiolta tulisi. Se voisi tietää lukuvuosimaksujen ampaisua ja muutoksia koulutuksiin.
Pitää hartaasti toivoa, ettei meillä päädytä ratkaisuun, joka torppaisi lahjakkuuksien tulon maahan. Heidän vastaanottamisessaan on kyse myös panostuksesta Suomeen.
Oulun tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnassa tehdyn selvityksen mukaan tiedekunnan maisteriohjelmasta valmistuneista 90 prosenttia jää Suomeen töihin. Korkeakoulututkinnon suorittaneista ulkomaisista opiskelijoista työllistyy täällä 55 prosenttia.
Isompikin osa jäisi, jos ennakkoluuloja olisi vähemmän. Katse kääntyy suomalaisiin työnantajiin, näiden valmiuteen palkata ihmisiä, joiden sukunimi ei ole Korhonen, Virtanen, Mäkelä tai muu tuttu.
Hallituksessa asian merkitys lienee ymmärretty, mutta toimet ovat ristiriitaisia. Eduskunnan käsittelyssä on lakiesitys, jonka mukaan työluvalla maassa oleva ulkomaalainen saa työttömäksi jouduttuaan hakea työtä vain kolme, enemmillään kuusi kuukautta ennen kuin joutuu pyyhkimään Suomen pölyt kengistään. Tähän uhkaa kaatua monen asiantuntijan elämä ja ura meillä.