Helteiset ilmat ovat viime päivinä vetäneet suomalaiset vesien ääreen. Kylmän alkukesän jälkeen tätä ehdittiin jo odottaa.
Ja pelätä. Kuumuus ja kansanpaljous rannoilla on taas ollut vaarallinen yhdistelmä. Se on johtanut useisiin hukkumiskuolemiin ja vielä useampiin läheltä piti -tilanteisiin.
Lauantaina Porissa kaksi ihmistä hukkui, kun kumivene ja suppilauta törmäsivät, ja viisi ihmistä joutui veden varaan. Rantaan oli parin sadan metrin matka. Kolme jaksoi uida perille.
Järkytystä herättivät myös viikon takaiset uutiset Espoosta, jossa kolme lasta löydettiin kolmelta eri uimarannalta elottomana vedestä. Kaikki kolme saatiin onneksi rannalla elvytettyä.
Espoon tapauksissa vanhempien valvonta petti. Väkeä vilisevällä rannalla lapsen perään katsominen on työläs urakka, mutta samalla tehtävä, josta ei voi luistaa. Päävastuu lapsista on heidän huoltajillaan silloinkin kun rannalla on uimavalvoja.
Kesän hukkumisonnettomuudet liittyvät usein myös veneilyyn tai muulla välineellä liikkumiseen. Kanootti, vene tai suppilauta voi luoda valheellisen turvallisuuden tunteen siitä, että ne pitävät pinnalla.
Takavuosista on toki jotain opittu. Vuodesta 2004 vuoteen 2014 Suomessa hukkui joka vuosi reilusti yli sata ihmistä, sen jälkeen vain kahtena vuonna.
Hukkumisten normiuhri oli vielä muutamia vuosikymmeniä sitten mies, joka keikkui veneen laidalla humalassa, putosi ja hukkui sepalus auki. Nyt nämä tapaukset ovat vähentyneet.
Edelleen Suomessa hukkuu paljon enemmän miehiä kuin naisia. Onko kyse siitä, että niin sanottu tosimies ei tarvitse veneilyliivejä ja jaksaa mielestään kauhoa rantaan pitemmänkin matkan takaa, ainakin tutussa mökkirannassa?
Vastaista ajatellen huolestuttavaa on, että suomalaisten uimataito on heikentymään päin. Näin kertoo vuonna 2022 tehty tutkimus, jossa selvitettiin peruskoulun kuudesluokkalaisten uimataitoa.
Osasyynä ovat vuosikymmenen alussa koronakaudella pitämättä jääneet uintitunnit. Tutkimuksessa havaittiin myös, että poikien uimataito on parempi kuin tyttöjen. Moni kuudesluokkalainen tyttö ei halua esiintyä ryhmän edessä uima-asussa. Uimaan ei kuitenkaan opi, jos ei opettele.
Viime vuosina ilmennyt haaste on maahanmuuttajien uintiopetus. Uskonnolliset ja kulttuuriset syyt voivat estää uimaan opettelua etenkin tytöillä ja naisilla.
Vesien vaarat eivät ehkä ole auenneet riittävästi erilaista lähtöympäristöistä saapuneille. Iltalehden mukaan kolmesta Espoossa lähes hukkuneesta lapsesta kaksi oli maahanmuuttajataustaisia.
Voi toivoa, että Espoon tapaukset havahduttavat niin kantasuomalaiset kuin maahanmuuttajat ymmärtämään uimataidon merkityksen. Maassa, jossa on 315 000 kilometriä rantaviivaa, kyse on kansalaisen perustaidosta.