Oulun Uimareiden matkan tarkoituksena oli luoda ryhmähenkeä, saada motivaatiota kielten opiskeluun, sekä nähdä Berliinin hienot puitteet uimahypyille: vuoden 2002 EM-kisoja varten oli rakennettu todella hieno uimahalli.
"Näillä hyppääjillä ei riitä vielä taidot kansainvälisiin kilpailuihin, joten halusin matkalla olevan jotain tiettyä tekemistä, ja samalla oli mahdollista nähdä muutakin kuin hyppäämistä", valmentaja Suvi Calamnius perustelee ulkomaanleiriä.
Mukana olivat Ville Haapasalo, 12, Joni Immonen, 15, Aleksi Karppinen, 10, Taina Karvonen, 13, Tiina Karvonen, 16, Paavo Klintrup, 14, Vili Lauri, 14, Konsta Ojamaa, 13, Marika Vähäsarja, 15 sekä Lena Putigina,16, unohtamatta valmentajaa.
Uimahyppääjän unelma
Matka alkoi Vantaalta SM-kisoista, joihin osa hyppääjistä osallistui. Sieltä ryhmä matkusti Rostockin kautta Berliiniin, jossa he viipyivät kaksi ja puoli päivää.
Koko matkan kohokohta oli varmasti jo mainittu Berliinin uimahalli. Sieltä löytyy kaikki, mistä uimahyppääjä Suomessa voi vain uneksia. Sekä kuivaharjoittelutilat, että itse hyppypaikat ovat ehdottomasti maailman huippuluokkaa.
Kuivaharjoitteluun uimahallissa on kolme kuivalautaa, kolme kuivakerrosta, joista yksi on säädettävä, kolme upotettua trampoliinia, akrobaana, pitkä trampoliini eli baana, volttimonttu ja kumiköydet ja -vyöt. "Huh huh", kommentoi ensimmäistä kertaa puolentoista metrin laudalta kaksi ja puoli volttia tehnyt Taina. Altailla valikoima jatkuu yhtä hienona.
"Matkalla huomasi sen, että on tärkeää olla hyvät kuivaharjoittelupaikat", Suvi viittaa Oulun koko ajan kehittyviin puitteisiin, joissa on kuitenkin vielä hieman parantamisen varaa. "Kysyttäessä uimahyppyaltaan hintaan saimme vastaukseksi vain, että se oli maksanut paljon", jatkaa Suvi.
Myöhästelyä junasta
Matka jatkui Zurichiin junalla, mutta kaikki ei mennytkään aivan suunnitelmien mukaisesti. Valmentaja oli katsonut juna-aikataulut väärin, minkä seurauksena junasta myöhästyttiin.
Retkeläiset pääsivät kuitenkin perille määränpäähänsä, mutta matkalla piti vaihtaa junaa neljä kertaa, nukkua tupakkavaunussa istumapaikoilla, ja ajankohtana oli juhannusyö. Kokemus oli luultavasti ainoa lajissaan näille nuorille. Mutta tupakkavaunussa nukkumista tämä porukka ei suosittele!
Zurichissä uimahyppääjät viettivät viisi päivää, jonka aikana he kävivät tutustumassa myös Sveitsin pääkaupunkiin Berniin.
Zurichissä matkaa uimahallille oli viisi minuuttia, ja yöpyminen oli järjestetty partiomajaan, joka oli yksin heidän käytössään. Matkaväsymyksestä ja talon yksinkertaisuudesta johtunut järkytys muuttui oleskelun aikana tyytyväisyydeksi. Tämän tyyppisessä majoituksessa parasta oli ruoanlaitto yhdessä.
Takaisin Berliiniin lähdettiin viiden päivän kuluttua, josta Suomeen tultiin samaa reittiä kuin menomatkalla."Kotiin oli ihana tulla, kun sai nukkua omassa sängyssä", sanoo jo seitsemän vuotta Uimareissa hypännyt Tiina. "Ja on outoa, kun voi puhua suomea".
Matkalla uimahyppääjät tutustuivat maauimaloiden lisäksi Sveitsin vaihtoehtopankkiin ja muutamiin kirkkoihin.
Matkasta riittää kertomista
Kommelluksista huolimatta matka oli hyvin onnistunut. "Parasta oli ulkona hyppääminen", Taina kertoo.
"Oli kivempaa kuin odotin", Kastellin yläasteen urheiluluokalle menevä Konsta tuumi. "Tästä matkasta riittää kertomista", kehuu puolestaan matkan kuopus Aleksi. "Päästiin puhumaan kieliä, englantia ja saksaa", Tiina lisää.
"Me shoppailtiin Berliinissä, ja uitiin Bernissä Aare-joessa", selittää Taina innokkaana. "Ja hypättiin puusta ja sillalta", jatkaa Konsta.
"Minä tein kymmenestä metristä veteenmenoja ensimmäistä kertaa", Tiina hihkaisee. Muutkin tekivät uusia hyppyjä, ja Berliinissä harjoittelu oli todella tehokasta.
"Vauhti on minulle nyt helpompaa", miettii vähän hypännyt Marika omia kokemuksiaan matkasta.
Ei kovaa karsintaa
Matkan valmisteluihin kuuluivat muun muassa valmentajan antamat tehtävät, jotka liittyivät Sveitsiin tai saksan kieleen. Lisäksi valmentaja seurasi harjoituskäyttäytymistä ja uusien hyppyjen kehittymistä. Alussa kriteerit mukaan pääsemiseksi olivat tiukat, mutta ketään ei karsittu pois kovalla kädellä.
Loppujen lopuksi kävi niin, että projektissa mukana olleista kaksi jäi kokonaan pois, ja heidän tilalleen päätettiin pyytää Lena Putigina Vantaan Uimareista mukaan.
Lena toimi Suvin apuvalmentajana ja mallihyppääjänä. Hän veti kaikki kuivaharjoitukset ja pääsi todella hyvin ryhmään sisälle. Lena oli tyytyväinen matkaan ja ehti jopa oppia Oulun murretta.
Rahaa reissuun kerättiin muun muassa näytöksillä, joulupaketoinnilla ja maalaustalkoilla. Lisäksi uimahyppääjät myivät mausteita, karkkeja ja keksejä ja pitivät kirpputoria, mutta osa rahoista saatiin uimahyppyjaoston budjetista. Saivatpa uimahyppääjät Oulun kaupungiltakin matka-avustusta.