Oman markan aikana vaihtotase toimi talouden ilmapuntarina. Vaihtotaseen alijäämä paljasti sen, että kansakunta kulutti enemmän kuin tienasi, investoi enemmän kuin säästi ja toi tavaroita ulkomailta enemmän kuin niitä sinne vei. Alijäämässä oli aina kysymys siitä, että maan ulkomainen nettovelka paisui.
Paheneva alijäämä varoitti, että kansantalous oli vaarallisella tiellä. Yleensä pää tuli lopulta vetävän käteen. Se tapahtui siten, että alettiin puhua devalvaatiosta, ulkomaalaisten kiinnostus alijäämän rahoittamiseen laantui, rahamarkkinat kiristyivät, korot alkoivat nousta ja lopulta markan ulkoinen arvo laski.
Nyt, kun Suomi kuuluu rahaliittoon, vaihtotaseen ali- tai ylijäämät eivät enää herätä julkista keskustelua. Syykin on selvä. Ne eivät enää heiluta korkoja tai valuuttakursseja.
Vaikka vaihtotaseeseen ei rahaliiton sisällä enää liitykään dramatiikkaa, sitä voi yhä käyttää talouden ilmapuntarina. Niinpä esimerkiksi Espanjan suuri vaihtotaseen alijäämä tänä päivänä kertoo talouden ylikuumenemisesta ja kilpailukyvyn rapautumisesta. Saksassa vaihtotaseen ylijäämä puolestaan kertoo siitä, että saksalaiset säästävät raivokkaasti, mutta yrityksillä ei ole haluja investoida.
Suomessa vaihtotaseen alijäämä siirtyi historiaan jo 1994. Sen jälkeen vaihtotase on ollut ylijäämäinen. Vuosina 2000-2002 ylijäämä ylitti 10 miljardia euroa. Ylijäämän suuruusluokkaa kuvaa, että terveydenhuoltoon käytettiin noina vuosina julkisia varoja pari miljardia euroa vähemmän.
Näinkin suuri vaihtotaseen ylijäämä merkitsi Suomelle aivan uutta tilannetta, jollaista kukaan ei ollut ennakkoon osannut kuvitella. Kirjoitin aiheesta kolumnin Kalevaan (12.4.2002). Ihmettelin, mahtoiko noin suuri vaihtotaseen ylijäämä pitkään jatkuessaan olla maalle lainkaan hyväksi. Lähempi tarkastelu osoitti, että ylijäämässä ei ollut kysymys siitä, että suomalaisista olisi äkkiä tullut erityisen säästäväisiä. Suurimpana syynä oli se, että yritykset eivät investoineet, vaikka niiden kannattavuus oli vahva. Hyvä tulokehitys ja vähäinen investointihalukkuus merkitsivät sitä, että yritysten rahoitusylijäämä sijoitettiin ulkomaille. Samanaikaisesti Tel-rahastojen kautta kootut säästöt hakeutuivat enenevässä määrin ulkomaisiin kohteisiin.
Jotain outoa oli siinä, että maailman kilpailukykyisimmäksi taloudeksi luokiteltu Suomi ei näyttänyt olevan erityisen houkutteleva sijaintimaa tuotannollisille investoinneille. Jos investointeja olisi tehty enemmän, vaihtotaseen ylijäämä olisi ollut alempi, mutta samalla Suomen tulevat kasvunäkymät olisivat vahvistuneet.
Vuoden 2002 jälkeen vaihtotaseen ylijäämä suhteessa bruttokansantuotteeseen on puolittunut. Suomen Pankin ennusteen mukaan se puolittuu taas uudelleen parissa vuodessa. Vuonna 2007 ylijäämä olisi siten enää pari prosenttia bruttokansantuotteesta.
Vaihtotaseen ylijäämän supistuminen olisi hyvä uutinen, mikäli sen taustalla olisi tieto siitä, että koti- ja ulkomaiset yritykset ovat alkaneet kilvan investoida Suomeen. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Investointien tosin ennustetaan piristyvän, mutta ne pysyvät melko alhaisina.
Vaihtotaseen ylijäämä on sulamassa pois kokonaan muista syistä. Kotitalouksien säästämisaste pysyy matalana. Valtiontalous kääntyy tänä vuonna lievästi alijäämäiseksi. Vienti kasvaa markkinoiden kasvua hitaammin, ja vientihintojen heikko kehitys jatkuu. Samanaikaisesti öljyn kallistuminen nostaa tuonnin arvoa. Näin kauppataseen ylijäämä eli viennin ja tuonnin erotus supistuu.
Myös tuonnin kasvun kiihtyminen pienentää kauppatasetta. Yksityinen kulutus kasvaa vakaasti ja melko ripeästi. Kulutustavaroita tuodaan yhä enemmän ulkomailta. Tämän lisäksi Suomen vienti näyttää tulleen entistä riippuvaisemmaksi tuonnista. Se merkitsee sitä, että viedyt tavarat sisältävät entistä enemmän tuotuja komponentteja. Mitä enemmän vienti perustuu tuontiin, sitä pienemmiksi muodostuvat viennin kasvun vaikutukset kotimaiseen tuotantoon ja työllisyyteen.
Venäjä on parhaillaan ohittamassa Saksan Suomen viennin ykkösmaana. Emme kuitenkaan ole palaamassa vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin idänkaupalla oli suora ja merkittävä vaikutus kotimaiseen tuotantoon ja työllisyyteen. Kuvaavaa uudelle tilanteelle on se, että Suomen tuonti Etelä-Koreasta ja Unkarista on runsaan vuoden aikana noussut jyrkästi käsi kädessä Suomen Venäjän-viennin kanssa. Lähempi tarkastelu paljastaa, että kysymyksessä on Koreassa valmistettujen elektroniikkatuotteiden ja Unkarissa valmistettujen matkapuhelinten läpikulku Suomen kautta Venäjälle. On selvää, että tällainen vienti ei paljon työllistä.
Se, että viennin kasvusta aikaisempaa suurempi osa perustuu tuontiin, on herättänyt keskustelua muuallakin, muun muassa Saksassa. Vaikka Saksan vienti on viime vuosina kasvanut kohisten, sillä ei ole juuri ollut kerrannaisvaikutuksia kotimaiseen kysyntään. Siitä syystä taloudellinen kasvu on pysynyt kituliaana. Siksi Saksaa onkin alettu kutsua basaaritaloudeksi.
Suomen vientimarkkinoiden kasvu jatkuu nopeana. Erityisen rivakasti kasvavat Venäjän ja Aasian markkinat. Näiden markkinoiden kasvun laaja hyödyntäminen edellyttää vientiponnistusten lisäksi myös kapasiteettia lisääviä kotimaisia investointeja. Investointien vahvistuminen voi heikentää vaihtotasetta tilapäisesti, mutta kotimaisesti tuotetun viennin kasvu vahvistaa sitä myöhemmin. Samalla tulot kasvavat, jolloin säästäminen lisääntyy. Näin vältetään basaaritalouden tulo Suomeen.
Kirjoittaja on Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston osastopäällikkö.