Siitä kun Peugeot esitteli ensimmäisen coupé-mallinsa vuonna 1898 on vierähtänyt jokunen vuosi autoilun historiaa. Ensimmäistä mallia myytiin peräti yhdeksän kappaletta ja tämän Type 21-mallin valmistus loppui jo 1901. Seuraava 201 coupé tuli markkinoille vasta 1929 ja sitä myytinkin sitten jo lähes 9 000 kappaletta.
Näiden uranuurtajien jälkeen Peugeotin valmistuslinjoiloilta on saatu koko joukon coupé-malleja. Jo ennen toista maailmansotaa mallisarjaan liittyivät 183 D, 401 Coupé Coach, 601 Coupé Coach ja 402 Coupé.
Sodan jälkeen sarja sai jatkoa vasta 1962, jolloin markkinoille tuli 404 Coupé. Auto oli Pininfarinan suunnittelema ja sitä valmistettiin kaikkiaan hieman yli 6 800 yksilöä. Niinpä Pininfarina sai suunniteltavakseen myös kaksi 404:n seuraaja ja niin syntyivät sekä 504 Coupé että vuosina 1977-2004 valmistuksessa ollut 406 Coupé. Kaikkiaan näitä kolmea mallia ehdittiin valmistaa yhteensä noin 130 000 kappaletta, joskin 406 oli niistä ylivoimaisesti suosituin, tehtiinhän sitä vajaat 110 000 kappaletta.
Suuri ilme ei siis ollutkaan, että mallisarja sai jatkoa 407 coupén muodossa. Nyt suunnittelua ei kuitenkaan annettu ulkopuolisille, vaan pidettiin tiukasti omissa hyppysissä. Siinä kun tämän uutuuden tyylipuhtaiden linjojen takaa löytää selvät viitteet uudistuneeseen 407-mallistoon yleensä, kokonaisuus on samalla kunnianosoitus edellisen 406 mallin linjoille, sen verran niiden sivuprofiilista löytyy yhtäläisyyksiä.
407 Coupé on luonteeltaan erikoisauto. Suoraan sanottuna se ei ole erityisen käytännöllinen kaupunkiliikenteessä. Auton ulottuvuuksia on sisältä nimittäin aika vaikea arvioida, sillä kuljettaja istuu sen verran matalalla, että auton kulmia ei yksinkertaisesti näe.
Etuylitys on myös varsin pitkä ja matala. Parkkipaikkojen korokekiviä oppiikin pian varomaan tai muuten korviin kantautuvat ylimääräiset äänet riipivät pahasti autoilijan hermoja ja pahimmillaan ohentavat myös lompakon setelinippua.
Ahtailla parkkipaikoilla oppii varomaan myös auton ovia. Ne ovat nimittäin isot ja reilummin käsiteltynä naapuriauton kylki saa niistä ikäviä tölväisyjä pintaansa. Parasta onkin yrittää etsiä autolle paikka, jossa on tyhjä ruutu molemmin puolin. Säästyypä tältäkin murheelta.
Auton sisätilat ovat juhlavat. Etupenkkiläiset istuvat nk. herroiksi. Tilaa ja valoa on tarpeeksi. Hallintalaitteet ovat hyvin tavoitettavissa sekä pienelle että isommalle kuskille.
Takapenkille meno ei isoista ovista huolimatta ole aivan vaivatonta, mutta sen verran kookas auto on, että aikuinenkin viihtyy siellä paremmin kuin monessa muussa vastaavassa autossa, jossa takapenkkiä voi suositella korkeintaan keskenkasvuisten väliaikaiseksi säilytyspaikaksi.
Tavaratila on paitsi mukavan muotoinen, myös varsin vetoisa. 400 litraa riittää yleensä parin ihmisen matkalaukuille ja ei ku baanalle, sillä siellä tämä auto on kuin kotonaan.
607 Coupé on todellakin parhaimmillaan pitkässä maantieajossa.
Autossa istuu väsymättä pitkiäkin matkoja ja hallintalaitteiden monipuolisuus ja helppo käytettävyys tekee matkanteosta äärimmäisen helppoa.
Tehokas moottori tukee omalta osaltaan matkanteon vaivattomuutta ja mukavuusvarustelun taso on hyvä. Oikeastaan jää vain ihmettelemään, miksei autosta tehty samantien kovalla katolla varustettua avoversiota kuten esimerkiksi Volvo C 70-mallista.
Mutta silti monessa mielessä tämä auto ansaitsikin mallinimensä perään vielä kirjaimet GT, eli Grand Touring.
MATTI HEIKURA