Merkittävä oppivelvollisuuden laajennus tuli maassamme voimaan 1.8.2021. Toisen asteen opinnoista tuli nuorille maksuttomia.
Tavoitteena on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon (ylioppilastutkinto tai ammatillinen tutkinto).
Useiden tahojen mielestä oppivelvollisuusuudistus tehtiin hätiköidysti ja ilman riittävää vaikutusten arviointia.
Vaativaa erityistä tukea tarvitsevien erityisopiskelijoiden tutkinto- ja samalla oppisopimuskoulutuksen määrien kehittymisessä oli tapahtunut myönteistä kehitystä viime vuosina.
Monet sitkeät tahot ovatkin pyrkineet edistämään oppisopimuskoulutusta myös erityisopiskelijoiden kohdalta, onhan työpainotteinen opiskelu erinomainen vaihtoehto erityisesti ei koulun penkillä -viihtyville opiskelijoille. Hyviä esimerkkejä onnistuneista oppisopimuskoulutukseen rekrytoinneista on saatu monissa eri aloilla toimivissa yrityksissä, kunhan ennakkoluulot on saatu murretuiksi.
Vuoden 2021 oppivelvollisuuslaki toi kuitenkin odottamattomia haasteita maamme ammatillisille erityisoppilaitoksille. Oppilaitosten tutkintokoulutukseen valmentavaan TUVA-koulutukseen on nyt niin paljon uuden lain mukaisia hakijoita ja kuntien osoittamia opiskelijoita, että perustutkinnon ja samalla myös oppisopimuskoulutuksen kautta tutkinnon suorittavien osuus pienenee väistämättä rahoitettavien opiskelijavuosien riittämättömyyden seurauksena.
TUVA-koulutus sinänsä vastaa ammatillisten erityisoppilaitosten tehtävää: Se on tarkoitettu oppivelvollisille mutta myös aikuisille, jotka tarvitsevat valmiuksia tai tukea lukioon tai ammatilliseen koulutukseen siirtymiseksi. Lain muutoksen seurauksena esimerkiksi maamme suurimpaan ammatilliseen erityisoppilaitokseen, yli 30 paikkakunnalla toimivaan Luoviin, oli 19.3.2024 päättyneessä yhteishaussa 2,6 hakijaa yhtä (1) aloituspaikkaa kohti.
Yhteiskunnan ei kannata hukata erityisopiskelijoiden potentiaalia tulevina ammattilaisina nyt, kun kaikki mahdolliset voimat tarvitaan työmarkkinoille. Oppivelvollisuuden laajennus ei tältä osin edistänyt osatyökykyisten, vammaisten eikä muiden vaikeasti työllistyvien ryhmien yhdenvertaisuutta eikä osallisuuden kasvattamista työelämässä. Ilman valtiovallan toimenpiteitä näissä ollaan menossa pahasti taaksepäin!
Marja Irjala
kasvatustieteen tohtori, ekonomi, Oulu