Työn san­ka­rin unel­mas­ta tuli totta – Johanna Tau­riai­nen tuo olym­pia­lai­siin ou­lu­lais­ta tuo­ma­roin­tio­saa­mis­ta

Johanna Tauriainen pääsi uransa 14. tuomarointikaudella olympialaisiin.

Kuva: PETTER ARVIDSON

28. marraskuuta 2017 on päivä, jonka oululainen Johanna Tauriainen muistaa ikuisesti. Tuona tiistaina hän sai soiton pitkän linjan jääkiekkotuomarilta Ulla Sipilältä, joka kertoi Tauriaiselle iloisen uutisen.

– Ulla kysyi ensin, että istunko tukevasti. Ja sitten hän kertoi, että minut on valittu linjatuomariksi Pyeongchangin olympialaisiin.

Hetki oli täyttymyksellinen Tauriaiselle, joka aloitti tuomaroinnin jo vuonna 2004. Samalla mielestä pyyhkiytyi lopullisesti Sotshin olympialaisia edeltänyt pettymys. Tuolloin Tauriainen jäi kisojen tuomarivalinnoissa ensimmäiselle varasijalle.

– Se oli todella kova paikka. Mietin hetkellisesti, että lopetan koko touhun.

Unelmasta tuli totta maanantaina, kun Tauriainen, 42, sai Kansainväliseltä jääkiekkoliitolta käskyn tositoimiin. Olympiadebyytti ei olisi voinut olla mielenkiintoisempi.

Kwandongin hallissa pelatussa ottelussa kohtasivat kohun keskiössä oleva kahden Korean yhdistelmäjoukkue ja Ruotsi.

– Täällä on ollut juuri niin hienoa kuin etukäteen ajattelin. Vieläkin meinaa tulla tippa linssiin, kun mietin vaikkapa avajaisia. Silloin kävin läpi koko tunneskaalan. Meni kuitenkin kahdeksan vuotta, kun pyrin ja pääsin tänne, Tauriainen miettii.

– Sain ensimmäisen otteluni vasta kolmantena pelipäivänä. Siinä ehti jo tulla olo, että päästäkää minut irti, Tauriainen nauraa.

Muistikuvat ensimmäisestä olympiaottelusta ovat kirkkaita – ja pysyvät mielessä loppuelämän. Vaikka Ruotsi voitti 8–0, riitti hallissa tunnelmaa ja ääntä.

– Olo oli levollinen jo ennen ottelua. Luulin, että olisi jännittänyt enemmän.

Tiistaina oli toisen pelin vuoro, kun Tauriainen – jonka tunnistaa raitapaidan numerosta 65 – luisteli linjatuomarina USA:n ja venäläisten olympiaurheilijoiden joukkueen kamppailussa.

Avausotteluun verrattuna vauhtia oli jo paljon enemmän, mutta Tauriaisella ei ollut roolissaan vaikeuksia.

– Mielestäni olen suoriutunut hyvin.

Ottelun jälkeen Tauriainen otti esiin matkapuhelimensa, johon oli kilahtanut 103 WhatsApp-viestiä. Koti-Suomesta tullut kannustus herkisti kokeneen tuomarin.

– Tämä ei ole vain minun juttuni. Niin Oulun kerhon tuomarikollegat, ystäväpiirini ja myös lasteni kaverien vanhemmat ovat eläneet vahvasti mukana. Olen siitä erittäin kiitollinen. Moni tietää, että tieni näihin kisoihin ei ole ollut helppo, Tauriainen painottaa.

– Luulen, että kokemuksen hienous avautuu kunnolla sitten, kun olen kotona ja katson läheisteni kanssa kuvia puhelimesta.

Keskiviikkona Tauriainen vietti hyvin ansaittua vapaapäivää Gangneungin rannikkokaupungissa.

Tätä ennen olympia-arki oli ollut sukkulointia hotellin ja jäähallin välillä, mutta nyt Tauriainen tähyili toiveikkaasti vuoriston suuntaan.

Ohjelmassa oli elämys tavallisena kisakatsojana. Tie vei ampumahiihtokisan peruuntumisen jälkeen pikaluisteluhalliin.

Turnauksen edetessä tuomarit ovat tarkassa seurannassa. Tasaiset ja varmat otteet palkitaan uusilla työtehtävillä.

– Mutta ei kannata ajatella asioita liian pitkälle. Jos miettii liikaa, tuomaroinnista tulee helposti väkinäistä suorittamista, Tauriainen tietää.

– Tämä reissu on valtavan iso juttu minulle ja siksi haluan vain nauttia näistä päivistä. Ei tällaista ihan jokainen pääse kokemaan. Toki se olisi kuin piste i-kirjaimen päällä, jos pääsisin finaaliin.

Sanat ja lauseet jäsentyvät tarkasti, kun Johanna Tauriainen määrittelee tuomarin tärkeimmän tehtävän.

– Tuomarin on palveltava peliä, pidettävä peli turvallisena ja vastattava siitä, että voittanut joukkue voittaa pelin sääntöjen mukaisilla keinoilla.

Onnistunut tuomarointi vaatii pelin sekä pelaajien ja valmentajien toiminnan syvällistä ymmärrystä, joka kehittyy vain viheltämällä otteluita ja tutkimalla peliä huolellisesti.

– Hyvällä tuomarilla on oltava myös hyvät vuorovaikutustaidot, Tauriainen korostaa.

Huipputason peleissä on enemmän sääntö kuin poikkeus, että oikeudenjakajat saavat rajua palautetta toiminnastaan. Tuomarien ja tuomaritoiminnan kunnioituksessa on paljon parannettavaa.

– Onhan tuomarointi välillä raadollista. Toivoisin ymmärrystä siihen, että tuomaritkin ovat vain ihmisiä. He tekevät virheitä – aivan kuten pelaajatkin. Jos pelaajat eivät tekisi virheitä, kaikki pelit päättyisivät 0–0, Tauriainen muistuttaa.

Tauriaisella on menossa tuomarina 14. kausi. Niiden aikana nahka on jo parkkiintunut. Konkari ei hätkähdä vähästä.

– Muiden tuomarien tuki on tärkeä asia. Me olemme kuin oma joukkueemme.

Urheilun tasa-arvokysymykset ovat päivittäin esillä. Yksi mielenkiintoinen spekulaatio on, milloin miesten liigaottelussa nähdään nainen päätuomarina.

– Minulta se juna on jo mennyt. Toki asia voi olla ajankohtainen, jos joku nainen läpäisee luistelu- ja fysiikkatestit.

– Että nainen olisi Liigassa oikeasti päätuomarina... Luulen, että siihen vaaditaan asennemuutos sarjan tuomaroinnista päättävältä porukalta.