Kaksi mainiota nuorta naista haastattelivat vaalikadulla syrjäytymisestä. Jäin miettimään mitä kaikkea olisi vielä pitänyt sanoa. Se ainakin, että syrjäytyminen on kohta tyhjäksi kaluttu määre. Syrjäytyneitähän ovat ilmeisesti ne, joilla ei ole vakituista työpaikkaa, puolisoa, keskimäärin kahta lasta ja omistusasuntoa.
Ihan turhaa on siis paukutella henkseleitä maksetuilla sotakorvauksilla. On edelleenkin kansallinen häpeä, että työttömyys ja nuorisotyöttömyys ovat tällä tasolla. Suomihan on saanut jo muun muassa OECD-mailta varoituksia lasten köyhyydestä.
Työttömiä paiskotaan nyt ahneuden markkinoilla milloin risusavottaan tai vanhustenhoitoon, ikään kuin kohteetkin olisivat väheksyttävissä. Meno on kuin 1970-luvulla. Meille on syntynyt vääristyneitä käsityksiä työn arvostuksesta. Työstä pitäisi maksaa oikeaa palkkaa. Matalapalkan rajahan kulkenee edelleen 1 900 eurossa.
Miten on nuoret, opiskelijat ja naiset? Entä luovien alojen osaajat? Entä yritystoimintaansa aloittavat? Riittääkö palkka, vai pitääkö turvautua työn lisäksi toimeentulotukeen, kuten nyt HS 15.4.2015 uutisoi. Erikseen ovat sitten työharjoittelun eli ilmaisen työvoiman hyväksikäyttö ja työpakotteet, joilla kunnat vääristävät kilpailua yhdeksän euron päiväliksalla.
Syrjäytymisen alku ja juuri on työn, opiskelun ja ihmisarvon heikentyminen. Työttömän, opiskelijan ja yrittäjän on saatava tienata vähintään 700 euroa perusetuuksien lisäksi. Etuusviidakkoa on muutenkin selkeytettävä, sillä palkoille pääsevät tässä pusikossa lähinnä tiettyjen julkisten laitosten työntekijät. Tuesta on tullut etuus, mutta tukea ei ole se, että tukeen on haettava lisää tukea. Tai työstä saadun palkan lisäksi toimeentulotukea.
Kovasti hurskastellaan puhumalla sisäisestä yrittäjyydestä ja uusien työpaikkojen luomisesta. Varsinkin luovilla aloilla tarvittaisiin työn arvostusta, rohkeutta ja matalaa kynnystä tekemiseen. Luovat ja innovatiiviset alat ovat tulevaisuuden aloja, tarkoittaa siis työtä nuorillekin.
Uusien työpaikkojen ja yritysten luomiseen tarvitaan myös kovan alan osaajia: esimerkiksi kulttuuripuolella hankkeiden, projektien ja ehkä siten syntymässä olevien yritysten rahoittamiseen. Arvostus on siis paras palkanlisä ja työn arvostus tarkoittaa oikeaa palkkaa.
Ulla Kokkonen
kansanedustajaehdokas (r.)
Oulu
