National Novel Writing Month eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi on vuonna 1999 alkanut vuosittainen tapahtuma, joka haastaa osallistujia kirjoittamaan marraskuun aikana 50 000 sanaa eli noin 175-sivuisen kirjan.
NaNoWriMo-tapahtuma on levinnyt San Franciscosta maailmanlaajuiseksi haasteeksi. Viime vuonna 256 618 kirjoittajaa ympäri maailmaa otti vastaan kirjan kirjoittamisen haastavan päämäärän.
NaNoWriMon perustavana ajatuksena on saada tekstiä kirjoitetuksi mahdollisimman paljon. Omistautuneisuus, into ja kirjoittamisen ilo ovat ensisijaisia, kun pikkutarkka suunnitelmallisuus jää toissijaiseksi.
NaNoWriMon improvisaatioon perustuvasta luonteesta kertoo tapahtuman motto: ”Ei juonta? Ei hätää!”
”Kun tekstiä saa tekemällä tehtyä, on upeaa nähdä miten paljon saan aikaiseksi”, kertoo tapahtumaan viime vuonna osallistunut oululainen Laura Pätäri, 16.
Lauran viime vuonna kirjoittama tarina kertoi rantautuneiden valaiden pelastusoperaatiosta ja tapahtuman allegorisesta puolesta. Tarinan idea tuli Lauralle vasta noin 20 tuntia ennen kirjoittamisen aloittamista.
”Aloittaminen oli minulle juuri kuin itse kirjan alku: hyppy kylmään veteen.”
Kirjoittaessaan omaa kirjaansa Laura hyödyntää NaNoWriMon improvisaatiota ihannoivaa aatetta. Tämänkään vuoden kirjoitusurakkaa Laura ei sen kummemmin suunnittele etukäteen.
”Tarkoituksena on hypätä kirjoittamaan freesillä idealla, ilman että asiaa miettii liikaa. Kun jotain luo hetkessä, siitä tykkää. Jos ajatuksen antaa muhia liikaa, niin myöhemmin ajattelee, ettei se kelpaakaan”, Laura kertoo.
Viime vuonna Laura osallistui nuoremmille osallistujille suunnattuun Young Writer’s -ohjelmaan. Sanaraja on vapaampi kuin tavallisesti NaNoWriMo:ssa, siispä osallistuminen ei pelota niin paljon. Tänä vuonna tähtäimessä kuitenkin on täysi 50 000 sanan kirja.
”Otan suuren sanamäärän vastaan haasteena. En ota siitä paineita, vaan kirjoitan niin paljon kuin jaksan, en sen enempää”, Laura sanoo.
Kun sadat tuhannet muut ympäri maailmaa tarttuvat samaan uhkarohkeaan haasteeseen, voi itsenäinen kirjoittaja lohduttautua sillä, ettei ole yksin urakoimassa.
”Hienointa on se, että vaikka istun yksi ja kirjoitan, samaan aikaan valtava ihmismäärä ympäri maailmaa tekee juuri samaa. Siinä on ikään kuin linkki.”
Kirjoittajat ympäri maailmaa eivät kuitenkaan motivoi urakassa niin paljon kuin konkreettinen kaveriporukka, joka on mukana kirjoittamisen huumassa.
”Meillä on koulussa porukka kavereita, jotka osallistuvat tapahtumaan. Porukassa kaikki kannustavat toisiaan kirjoituksen aikana ja jakavat tekstejä toistensa kanssa.”
Onnistuneesti kirjan kirjoittaneena Laura kokee saaneensa NaNoWriMo -kokemuksesta paljon irti.
”Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten pitkälle pääsin kuukauden aikana. Päämäärän saavutettuani tuntui siltä, että itseluottamus riittäisi paljon suurempiinkin projekteihin. Kirjoitustaitokin kehittyi ja opin, miten kirjoittaessa saa leikkiä”, Laura kertoo.
Sipo Herva