Mikä tytöissä ja naisissa on vikana, kun he eivät kiinnostu tietotekniikasta ja muista teknologia-aloista?
Oulun, Kainuun ja Raahen seudulla aloittanut WomenIT - Women in Industry and Technology tasa-arvohanke ei lähde vastaamaan tähän jo vuosikymmeniä hoettuun kysymykseen. Sen sijaan se pyrkii vaikuttamaan asenteisiin ja niihin rakenteisiin, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät työmarkkinoilla sukupuolten välistä epätasa-arvoa.
"Minkä ihmeen takia tyttöjen pitäisi valita selkeästi miehiseen toimintaympäristöön liittyviä aloja, jos vastassa on syrjiviä rakenteita", kysyy hankkeen projektisuunnittelija Leena Teräs.
"Tyttöjen harteille ei voi laittaa koko vastuuta. Olennaista on aloittaa ennaltaehkäisevä työ ja saada tekniikka osaksi arkipäivää", jatkaa projektikoordinaattori Marja-Leena Haataja.
Oulun yliopiston Kajaanin kehittämiskeskuksen hallinnoima vuoden 2005 kevääseen asti kestävä WomenIT-hanke on saanut 3,2 miljoonan euron rahoituksen Euroopan sosiaalirahaston uudesta Equal-yhteisöaloiteohjelmasta, ja se on tällä hetkellä Oulun yliopiston suurin EU-rahoitteinen hanke. Hankkeella on partnerisopimus ruotsalaisten, tanskalaisten ja englantilaisten kanssa.
Projektityöryhmä kokoontui Oulussa torstaina työkokoukseen.
Hankkeen tavoitteena on lisätä naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia työmarkkinoilla. Näkökulma on käännetty totutusta ja mottona on "Jotta teknologia ei syrjäytyisi naisista".
Paitsi it-aloilla, näkisi Leena Teräs mielellään naisia myös enemmän niillä paikoilla, joissa raha liikkuu ja jossa päätetään mihin resurssit suunnataan.
"Yleensäkin sinne, missä tehdään arvovalintoja, pitäisi saada enemmän naisia. Mutta pelkästään nainen ei muuta mitään, vaan eri paikoissa pitäisi ylipäänsä olla edustettuna ihmisiä eri elämänpiireistä. Silloin tulisi kunnon keskustelua ja päätökset palvelisivat laajempia kansankerroksia", pohtii Teräs.
Lama toi muutoksen
WomenIT-hankkeen toiminta suunnataan tytöille ja naisille - muutaman vuoden ikäisistä aina kahdeksankymppisiin - esimerkiksi päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa. Myös yritysten rekrytoinnista ja uraohjauksesta vastaavat koitetaan tavoittaa.
Leena Teräs myöntää, että suunnitelmat ovat kunnianhimoiset. Mutta hän uskoo, ettei kukaan ole sama ihminen projektin loppuessa, sillä sukupuoleen liittyviä eriarvoistamisen rakenteita on silloin pohdittu ja tehty näkyväksi kahden vuoden ajan.
Toisen maailmansodan aikaan sukupuolten välinen tilanne työmarkkinoilla oli Suomessa aika tasa-arvoinen ja naiset tekivät työt miesten ollessa sotimassa. 1990-luvun loppupuolella kehitys alkoi mennä taas taaksepäin ja sukupuolten mukaiset ammattirajat vahvistuivat. Tämä selittyy Leena Teräksen mukaan osaksi sillä , että lama toi osa-aikatyön ja sen, että pääsääntöisesti naiset joutuivat työttömiksi.
"Myös palkkakuilu on revennyt uudestaan. Miesten euro ei ole naisille euro. Markan aikana naisten markka oli 70 penniä", laskee Leena Teräs ja muistuttaa EU:n tekemästä parin vuoden takaisesta arviosta, josta selvisi, ettei maamme ole niin tasa-arvoinen kuin olemme luulleet.
"Siinä missä Keski-Euroopassa on kotiäiti -traditio, tuppaavat naiset Suomessa tekemään kahta, ellei kolmeakin työpäivää. Ensin tehdään ura, sitten kotityöt ja kolmas työpäivä vielä punttisalilla."
