Puhelimeen vastaavaJörn Donner kuulostaa hivenen ärtyneeltä. Hän on odottanut syntymäpäivähaastattelun varmistavaa soittoa aamusta, mutta Jörn Donner Productionsin kännykkä piippaa yhteydenoton merkiksi vasta puoliltapäivin. Jörn Donner täyttää 75 vuotta tiistaina.
"Virka-aikani alkaa aamukahdeksalta", Donner huomauttaa soittajalle.
Hänellä on kiirehtimiseen perusteensa. Työteliäs mies tuskin olisi kirjoittanut tähänastisen elämänsä aikana yli 50 kirjaa ja ohjannut parikymmentä elokuvaa, jos olisi lipsunut aikatauluista.
"En tiedä, onko mun työmoraali erityisen korkea. Mutta kun tekee työnsä säännöllisesti, se on terveydenkin kannalta parempi.
"Teen töitä mieluummin normaaleina konttoriaikoina kuin muina aikoina, koska en ole mikään boheemi. En ole koskaan ollutkaan."
On kiehtovaa, että työnteon eetoksesta valistaa vastapäätä Jörn Donner. Kulttuurin moniottelija, joka aikoinaan herätti koko kansan mielenkiinnon raapimalla tv-ohjelmassa kainaloitaan, "istumalla veltosti ja retkottamalla päätään". Näin havainnoivat sanomalehtien yleisönosastot 1960-luvulla.
Samaa, snobistiksi leimattua Donneria ohjaa mitä arkisin ja ankarin työetiikka. Se juontaa ahkeruudesta.
"Ehkä ei puhuta luomisen tarpeesta, vaan tekemisen tarpeesta", hän sanoo.
Sekä hän itse että yleisö olisivat kaiketi päässeet helpommalla, jos Donner olisi rajoittanut tekemisensä suppeammalle alueelle. Hänet tunnetaan elokuvistaan ja kirjoistaan, mutta Donner on vaikuttanut myös poliitikkona, liikemiehenä ja vapaana toimittajana.
Rönsyily johtuu patoamattomasta uteliaisuudesta.
"Kirjoittaminen on mulla päällimmäisenä, elokuva tuli mukaan myöhemmin. Onhan kirjoittaminen helvetin paljon simppelimpää. Siinä ei ole välissä veräjänvartijoita, kuten on elokuvatuotannoissa."
Donnerissa asuu yksi epäsuomalainen piirre: itseironia. Vaikka häntä olisi julkisuudessa heitetty kuinka märällä rätillä tahansa ja mollattu heppoisinkin perustein, Donner ei ole nähnyt tarpeelliseksi oikoa itsestään annettua kuvaa, päin vastoin.
"En ole julkisuutta pystynyt hallitsemaan. Nykyoloissa se lienee mahdotonta, koska toimittajat ja julkisuus ovat yhdessä eläin, jota ei pysty kesyttämään."
"Voi yrittää pitää langat käsissään vaikenemalla kaikesta, mutta silloinkaan julkisuutta ei varmuudella pysty hallitsemaan."
Taiteilija Andy Warholin lanseeraama 15 minuutin julkisuus alkaa nykyisellä tosi-tv:n aikakaudella tuntua jo ikuisuudelta. Kierto on niin nopeaa, että julkkikseksi kurottava tulevaisuuden tähti sammuu ennen syttymistään.
Donner on ollut luupin alla kuudella eri vuosikymmenellä.
"En tiedä, onko julkisuudesta ollut haittaa tai hyötyä... Haittaa on ollut perättömistä jutuista, hyötyä se, että ihmiset tietävät, kuka olen. Plussat ja miinukset taitavat mennä aika tasan."
"Että näkisin julkisuuden nautintona, se on mulle vierasta."
Uudet hankkeet odottavat Donneria. Hän on pitkään suunnitellut moniosaista Mannerheim-dokumenttia.
Muste ei ole kuivunut kirjoituskynästäkään. Kun Donner viime vuonna julkaisi elämäkerran suomenruotsalaisesta kirjailijasta Elmer Diktoniuksesta, sen piti olla pisteen paikka. Mieli on sittemmin muuttunut.
"On mulla kirjaprojekteja, mutta ne vievät aikaa. Tänä vuonna tulee ulos päivitetty Berliini-raportti, kun alkuperäispainoksen ilmestymisestä tulee 50 vuotta."
Eturauhassyövästä toipunut, tavaramerkkinsä tupakoinnin lopettanut Donner näyttää vireältä. Ikääntymisen hän hyväksyy vaivoin.
"Vanheneminen on inhottava juttu. Ei tule nuoremmaksi, ei millään."
Reima Rautiainen, STT