Sonera on nyt yllättäen valmis maksamaan avainhenkilöilleen ylimääräistä bonusta siitä, että he tekisivät työnsä.
Työmies on palkkansa ansainnut, sanotaan. Palkka maksetaan siitä, että tekee työnsä. Ylimääräistä tulee siitä, että tekee enemmän, paremmin ja tehokkaammin. Tämä yksinkertainen logiikka tuntuu unohtuneen teleyhtiö Soneran päättäjiltä.
Valtioenemmistöinen Sonera on herättänyt aiemminkin huomiota omaperäisillä palkkiojärjestelmillään. Se muutti takavuosina optiojärjestelmäänsä helpommaksi, kun se havaitsi, että optiot olisivat jääneet saamatta. Entinen toimitusjohtaja Kaj-Erik Relander sai Soneran kriisiraunioista lähtiessään mukaansa puolet optioistaan.
Tavat eivät ole parantuneet. Sonera hallitus on päättänyt viime huhtikuussa, että yhtiön johtoryhmä ja 66 muuta avainhenkilöä saavat enimmillään vuoden palkkaa vastaavan ylimääräisen korvauksen, kunhan fuusio ruotsalaisen teleyhtiö Telian kanssa saadaan satamaan. Ylimääräinen palkka on luvassa luvattoman löperöin ehdoin.
Kuvaan tietysti kuuluu, että yli kahdeksan miljoonaa euroa Soneralle maksavasta järjestelystä vaiettiin häveliäästi. Bonus putkahti julki vasta viime viikolla. Se on painettu pikkupräntillä Telian yli tuhatsivuisen, englanninkielisen osakevaihtotarjouksen sivulle 94 otsikon "Tiettyjä Soneran johdon kanssa tehtyjä sopimuksia" alle.
Fuusiobonukset toisivat avainhenkilöille niin paksuja euronippuja, että on aiheellista kysyä, usuttavatko ne ajamaan fuusiota Telian kanssa kuin käärmettä pyssyyn, ehkä jopa omistajien edun vastaisesti. Fuusiohan ei ole vielä kirkossa kuulutettu. On ensisijaisesti Telian, ei Soneran, tehtävä vakuuttaa Soneran omistajat vaihtotarjouksen erinomaisuudesta.
Sonerassa luulisi olevan kylliksi kokemusta siitä, mihin avainhenkilöiden ylitsevuotava kannustus voi pahimmillaan johtaa. Yhtiön hallituksen puheenjohtajan paikalta potkut saanut Markku Talonen kertoi viime viikolla eduskunnan talousvaliokunnassa (Ilta-Sanomat 3.10.), että Soneran optiojärjestelmä vauhditti tuhoisaksi osoittautunutta umts-retkeä Saksaan. Talosen mukaan optiokiihoke kannusti ottamaan suuria riskejä, jotta optiot tuottaisivat rahaa. Soneran johto otti riskin, jonka lauettua yhtiö teki keväällä taseeseensa 4,3 miljardin euron alaskirjauksen.
Avainhenkilöiden sitoutus yhtiöönsä on sinänsä hyväksyttävää ja jopa kannatettavaa. Palkitsemisjärjestelmien emämaassa Yhdysvalloissa on kuitenkin alettu kääntää kurssia ja kirjata optiot kuluiksi. Bonuksetkin ovat kuluja. Yhdysvalloissa on myös karmeita esimerkkejä, joissa houkuttelevat pikavoitot ovat johtaneet tilikikkailuun.
Soneran hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikka on perustellut bonuksia sillä, että kyse olisi yleisestä kansainvälisestä käytännöstä. Fuusiobonukset eivät ole Suomessa maan tapa. Myös Telian johtajille on tiedossa fuusiobonuksia, mutta vain alle puolet Soneran tasosta.
On outoa, että valtio hyväksyy bonukset kakistelematta. Pääministeri Paavo Lipponen piti eduskunnassa bonuksia yhtiön operatiivisena toimintana ja omana asiana. Valtio voi olla tätä mieltä, mutta muilla omistajilla on oikeus olla eri mieltä. Bonusten ehtoja olisi kohtuullista tiukentaa ainakin niiden osalta, jotka eivät menetä fuusiossa työpaikkaansa.
Fuusio on Soneran avainhenkilöille normaalia työtä, josta heille maksetaan sovittu palkka. Ylimääräisen maksuun pitää olla hyvä syy. Fuusio ei ole sellainen.