Tyhjä pää kolisee ko­keel­li­ses­ti – Ou­lu­lais­muu­si­kon noise syntyy muun muassa me­tal­li­ro­mus­ta ja tee-se-it­se-lait­teil­la

Tyhjän pään synkät äänet syntyvät osin Kalle Huttu-Hiltusen rakentamilla laitteilla.
-
Kuva: Jussi Korhonen

Tyhjän pään kappale AA/ET käynnistyy terävällä surinalla. Se kiihtyy häiriöääniin, vinkunaan ja ujellukseen. Seesteisimmillään yhdeksänminuuttinen teos on murinaa, joka kasvaa pian uudelleen räjähdyksiä muistuttaviin hätkäytyksiin.

Noise-genreä edustava kappale löytyy Tyhjän pään viime vuonna julkaisemalta kasetilta. Noisen katsotaan olevan yksi elektronisen musiikin alalajeista, mutta esimerkiksi Tyhjän pään tapauksessa monia musiikin määritelmiin luettuja elementtejä, kuten rytmiä tai melodiaa, saa hakea.

– Kyllä tämä on musiikkia, vaikka joidenkin mielestä ei ole, asettelee sanansa Tyhjän pään taustalta löytyvä oululaismuusikko Kalle Huttu-Hiltunen.

Hän sanoo, että noisea voisi verrata toiseen musiikin määritelmiä venyttävään tyyliin, ambientiin.

– Tämä on vain karskimman kuuloista äänimaisemaa, muusikko pohtii.

"En osaa kirjoittaa folk-kappaleita"

Huttu-Hiltunen on tehnyt noisea Tyhjä pää -nimellä vuodesta 2014 lähtien. Tähän mennessä on ilmestynyt kolme kasettia ja teoksia eri kokoelmajulkaisuilla. Lisää on tulossa. Tyyli soveltuu miehen ilmaisukanavaksi.

– En osaa kirjoittaa folk-kappaleita, niin tehdään sitten tällaista. Muutenkin näissä musiikki- ja bändihommissa sanoittaminen on se, mihin en kykene. Muu kyllä hoituu, Huttu-Hiltunen kertoo.

Kun sanoja ei ole, voi asiansa kertoa oudoilla äänillä. Ne kuulostavat synkiltä.

– Niin kuin maailmanmeno on ylipäätänsäkin, 32-vuotias taiteilija sanoo.

Äänet syntyvät moninaisesti, osin muusikon itse valmistamilla laitteilla.

– Olen käyttänyt itse tehtyjä primitiivisiä syntikan tyylisiä, modulaarisyntetisaattoria, kenttä-äänitystä, metalliromun kolinaa ja nauhamanipulointia, hän kertoo teostensa syntyprosessista.

Virossa, Venäjällä ja Tukikohdalla

Konserttilavalla Tyhjän pään äänet syntyvät pääosin hetkessä ja paikan päällä.

– Kontaktimikrofoneilla metalliromua ja syntikkaa. Niillä sitä sitten soittaa menemään. On siellä myös ennalta äänitettyä, mitä ei voi livenä toteuttaa. Nauhoilla myös manipuloin ääntä. Käytän neliraituria ikään kuin instrumenttina, Huttu-Hiltunen kertoo.

Vuosien varrella Tyhjä pää on ehtinyt esiintyä kotimaan lavojen lisäksi Virossa ja Venäjällä. Kalle Huttu-Hiltunen arvioi, että noise on tällä hetkellä Suomessa hienoisessa nosteessa.

Ensi viikonloppuna Tyhjä pää nousee lavalle Välivainion Tukikohdalla osana Crustoberfest-tapahtumaa. Kaksipäiväinen festivaali keskittyy noisen sijaan punk-musiikkiin, mutta sitä muusikko ei näe ongelmaksi.

Hän sanoo esittäneensä Tyhjän pään kokeellista ohjelmistoa aikaisemminkin punk- ja metallitapahtumissa. Vastaanotto on ollut pääosin myönteistä.

– Kyllähän se vähän jakaa porukkaa, mutta harvoin sinne tulee sellaista porukkaa, joka odottaisi kuulevansa jotain pop-musiikkia.

Omien joukossa kotikentällä

Perjantaina punk-yleisö todistanee hieman erilaista Tyhjää päätä. Huttu-Hiltunen kaavailee jättävänsä syntetisaattorit lavalta kokonaan pois.

– Metalliromun kolinaa kovalla äänenpaineella, hän kuvailee suunniteltua.

Marraskuussa Tyhjä pää päässee omiensa joukkoon kotikentällä. Tukikohdalla on silloin määrä järjestää, koronatilanteen niin salliessa, Kammottava ääni - sähköinen ääni -festivaali. Tapahtuma kokoaa paikalle toistakymmentä kotimaista noise-artistia.

– Se on itselleni yksi vuoden kohokohdista, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat.

Ilmoita asiavirheestä