Keksikää lisää elokuvarooleja, sanoi Teija Sopanen, kun muutama vuosi sitten valmistuneen Juoksuhaudantie-elokuvan pari kohtausta oli saatu purkkiin.
Elokuvanteko oli pitkän tauon jälkeen taas niin mukavaa, että Sopanen ottaisi mielellään rooleja tulevaisuudessakin.
Kuudentoista elokuvan kokemukseen mahtuu isojakin rooleja, mutta muutama osista on ollut tunnetun tv-kasvon esiintymisiä televisiokuuluttajana tai muuten vain omana itsenään muutaman sekunnin ajan. "Kuusitoista elokuvaa on kyllä liioittelua", Sopanen yrittää vaatimattomasti.
Televisiosta Sopanen muistetaan, mutta julkisuuteen hän astui jo 1953 voitettuaan kaksikymppisenä Suomen Neito -kauneuskilpailun. Sitä seurasi osallistuminen Miss Universum -kisoihin Yhdysvalloissa, Armi Kuuselan voiton jälkeisenä vuonna.
Televisiotyö alkoi 1957, kun Sopasta pyydettiin kuuluttajaksi Yleisradion aloittaessa lähetyksensä.
Sopasen aikana missit olivat normaalipainoisia eikä kukaan ollut kuntosalia nähnyt.
"Minulla ei ollut edes ripsiväriä, ja kaikki kilpailijat olivat aivan eri mallisia kuin nykymissit. Nyt treenataan kisoja varten."
Se on Sopasen mielestä ihan murheellista. Ester Toivoset olivat luonnonkauniita. Nyt käydään kaiken maailman kursseja. Armi Kuuselakin oli normaalin näköinen ihminen ja normaalipainoinen. Ei sellainen tyttö nykyaikana menestyisi missikisoissa.
Kauneusleikkauksia ei aikansa kauneuskuningatar ole edes harkinnut. Silmäluomia on nostettu, kun näköä alkoi haitata. Kauneusleikkauksista tulee vain luonnottoman näköiseksi.
"Ainoa asia, jota olen harmitellut ja katunut on etten lukenut yliopistossa enemmän kieliä. Opinnot jäivät kesken, kun tuli perhettä ja tv-työ. Kielipäätäkin oli. Mutta tälläkin kielitaidolla on pärjännyt. Vanhemmat antoivat tyttärensä matkustella ulkomailla."
"Tunne siitä, että pärjää eri kielillä on uskomaton. Nuorena olin aika ujo, mutta sisulla ja kielitaidolla selvisin hankalissakin paikoissa."
Tv-työn aloittaminen ei lainkaan pelottanut. Alku oli pelkkiä suoria lähetyksiä, jotka eivät anna anteeksi erehdyksiä. "Se lähti niin pienestä, ettei pelottanut. Fabianinkadulla oli pienessä kopissa vain yksi kamera ja minä. En ajatellut, että sitä edes kukaan katsoisi, koska televisioita oli Suomessa silloin niin vähän."
Tekniikkaa tuli lisää vasta vähitellen. Kuuluttajaveteraani on aina opetellut kaikki kuulutukset ulkoa. Yleisradion täyttäessä vuosia toissa syksynä Sopanen kuulutti taas TV1:ssä. Yhtenä lauantaina hän hoiti koko illan kuulutukset. Kaikki tekstit oli ulkoa opeteltu niin kuin aina ennenkin, eikä hän edes ajatellut käyttävänsä lukulaitetta.
Kun ilta oli ohi ja Sopanen oli Kruununhaassa kävelemässä kotia kohti, auto pysähtyi Liisankadulla ja keski-ikäinen nainen ryntäsi kiittelemään: "Voi kun oli niin ihanaa, tuli aivan lapsuus mieleen".
"Oli niin kiva, kun ihmiset vielä muistivat. Koko juttu kääntyi ihan positiivisen puolelle, vaikka ensin ajattelin, ettei tästä mitään tule."
Aikanaan tuli joskus haukkumakirjeitäkin. "Olin kai 27-vuotias, kun sain kirjeen, jossa luki, että mitä sinäkin vanha akka siellä teet. Silloin ajattelin, ettei tätä tarvitse ottaa niin vakavasti."
Sopasella on työn alla iso kirjaprojekti. Jotain omaakin on tullut lupailtua.
"Oma rauha eläkkeellä on ihanaa, mutta toisaalta töitäkin on välillä kiva tehdä."
Koulussa Sopanen inhosi ainekirjoitusta. Aikuisena kirjoittamiseen tuli paneuduttua, ja ura kirjoittavana toimittajana on ollut antoisaa. Sopasella on kotona kansio, johon hän on kerännyt lehdistä pahimpia kielivirheitä.
"Niin hirveää kieltä on radiossa, televisiossa ja lehdissä. Pahinta on, ettei kohta itsekään tiedä, mikä on oikein ja mikä väärin, kun huonoa kieltä tulee joka tuutista."
Taina Dahlgren, STT