Mediasta saa lukea harva se päivä kuntien ja alan toimijoiden ”tuulivoimahysteriasta”. Tuulivoimarakentamisen todellisuus ei valitettavasti ole niin auvoista kuin annetaan ymmärtää.
Kuntien vero- ja vuokratuloihin on valtiontasausjärjestelmä iskemässä säröä ja lobbaus näyttää saavan sanallisia ilmaisuja, joita harvemmin näkee mediassa. Meillä on sanonta "kateus vie kalatkin vedestä".
Tuulivoima ei ole päästötöntä. Sen rakentaminen tuottaa päästöjä siinä missä muukin teollisuusrakentaminen. Voimaloiden materiaalit, kuljetukset, puuston ja sähkölinjojen raivaus, tienpohjien ja nosturipaikkojen maanpoisto. Teiden ja voimalaperustusten soran ja murskeen louhiminen ja kuljetus. Tuhansia kilometrejä järeää tiestöä, jonka myöhempi käyttö jää satunnaiseksi.
Ajoneuvoista sekä ympäristöstä vapautuvat kasvihuonekaasupäästöt. Voimalaperustusten (2 000–3 000 kuutiomeriä) betonista on 1/10 sementtiä. Sementtiteollisuus tuottaa lähes kymmenesosan kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Käytön aikana siivistä irtoaa ympäristöön pieniä muovipartikkeleita.
Voimalan käyttöiän (25–30 vuotta) jälkeen perustukset ja lavat ovat ympäristöjätettä, joiden kierrätykselle ei ole toistaiseksi taloudellista ratkaisua. Käsitys tuulivoiman päästöttömyydestä ja edullisuudesta johtunee osittain siitä, että kaikkia syntyviä päästöjä ja todellisia kustannuksia ei huomioida.
Varjo-sana kuvaa huonosti tuulivoiman aiheuttamia melu- ja välkeongelmia, ympäristötuhoja, linnuston ja eläimistön häviämistä. Meidän tulee ymmärtää, että tuulivoiman haitat ja tuhot ovat läsnä lähiasukkaiden elämässä päivin ja öin vuosikymmeniksi eteenpäin. Tuulivoimaloiden jäljet tulevat näkymään luonnossa satakin vuotta. Nykyisellä menolla Pohjois-Pohjanmaasta tulee tuhansien varjojen maa.
Kuntalaisten vaikuttaminen alkuvaiheessa jää usein olemattomaksi. Hanke tulee yleiseen tietoon, kun kunnanhallitus on hyväksynyt ja asettanut nähtäville hanketoimijan laatiman suunnitelman voimaloiden määrästä, koosta ja sijainnista.
Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi ja muu aineisto voi sisältää tuhatkin sivua tiukkaa tekstiä, jolloin yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuudet jäävät hyvin pieniksi. Myös asukaskyselyn kysymysten asettelu mahdollistaa vastausten tulkinnan monella tavalla.
Uusi energia- ja ilmastovaihemaakuntakaava piti hyväksyä viime vuoden joulukuussa, mutta kuntien ja hanketoimijoiden toiveet saada lisää tuulivoima- ja teollista rakentamista siirsi ratkaisun tälle keväälle.
Tuulivoimarakentamista ohjaavat monet lait, asetukset ja eri ministeriöiden ohjeet kuten luonnonsuojelulaki, ympäristönsuojelulaki, vesilaki, naapurilaki, sisämeluasetus ynnä muut. Lainsäädännön osa-alueet eivät ole päivittyneet riittävän nopeasti vastaamaan teollisessa tuulivoimarakentamisessa tapahtunutta kehitystä.
Toivottavasti tuleva energia- ja ilmastovaihemaakuntakaava tunnistaa myös teollisen tuulivoimarakentamisen haitat. Rohkeutta ja menestystä ympäristöviranomaisille toimia ja vaikuttaa monimuotoisen elinympäristön säilymiseen pitkälle tulevaisuuteen.
Pertti Halme
Oulu