Kuva: Sanna Myllykangas
Oravanpoikaset ihmettelivät lumisadetta hetken aikaa pesästään, mutta rohkaistuivat pian kipuamaan maahan.
Ne tepastelivat hämmentyneinä ohuessa lumikerroksessa. Lumi tuntui käpälissä pehmeältä – niin pehmeältä, että siinä oikeastaan teki mieli pyöriä. Pian kaikki kieppuivat lumessa ja heittelivät lumipalloja aivan villeinä.
Kauempaa oli melkein mahdoton erottaa lumihankea vasten, missä sisarukset vipelsivät.
Oravanpoikaset älysivät nyt, miksi niiden turkki oli syksyllä muuttunut ruskeasta harmaaksi. Lumenvärinen turkki tarjoaisi oivallisen suojavärin, jos jokin vaara uhkaisi.