Pääkirjoitus: Pu­heen­joh­ta­jil­ta läh­te­nyt mopo käsistä – jäitä hattuun vaa­li­ten­teis­sä, mallia poh­joi­ses­ta

Heinäpään stadion: Ase­ma­kaa­vois­ta va­li­tuk­set menevät läpi ää­rim­mäi­sen harvoin – onko se ajan tuh­laus­ta?

Luitko jo tämän: Pohde ei ole saanut pal­kan­mak­sua vie­lä­kään kun­toon, hoi­ta­jat rai­vois­saan

Mainos: Mitä enemmän tiedät sitä helpommin äänestät, tilaa tästä Kaleva Digi + Lehti 2 kk 59,90 euroa

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Tur­ve­toi­mi­joi­den kohtelu hir­vit­tää

Olen seurannut usean vuosikymmenen ajan turpeesta käytävää keskustelua sekä nykyisen hallituksen kannanottoja, joissa turvealasta on tehty suuri syntipukki kaikkeen mahdolliseen, kun puhutaan turpeen käytön vaikutuksesta ilmastoon ja ympäristöön maapallolla.

Turvealan kehitys alkoi Neuvostoliitossa 1920-luvun alussa, kun Lenin määräsi, että Neuvostoliitto on sähköistettävä; se tapahtui turpeen avulla.

Turve on nuorin hiilivetyketju, joka oli näkyvillä ja on helpoiten teollistettava polttoaine. Neuvostoliiton turvetuotanto oli noin 100 miljoonaa tonnia vuodessa, kun se Suomessa oli parhaimmillaan alle neljä miljoonaa tonnia.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.