Kiiminkijoen lohikanta, turvetuotannon vaikutukset ja virkistyskäytön kehittäminen nousivat suurimmiksi puheenaiheiksi Kiiminkijoen varressa, Haukiputaan kirkonkylän vanhalla koululla järjestetyssä Kiiminkijoki-aiheisessa keskustelutilaisuudessa torstaina.
Erityisesti tunteita nostatti turvetuotanto, jonka vähentäminen olisi helpoin konsti Kiiminkijoen veden laadun parantamiselle.
– Jos Kiiminkijokea katsotaan kokonaisuutena, sen pääuoman osalta tilanne on hyvä, osittain jopa erinomainen. Mutta kun tullaan sivujokiin, vaikkapa Nuorittajokeen, Kiiminkijoen tila on ainoastaan tyydyttävä, Pohjois-Pohjanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Jermi Tertsunen muistutti.
Tertsunen myötäili pitkälti FT Esa Aallon (vihr.) alustusta, jossa turvetuotannon vaikutuksia kritisoitiin voimakkaasti.
– Turvesuopäästöt ovat usein mittauksissa jopa 10-kertaisia raja-arvoihin verrattuna, ja mittaustavat ovat sellaiset, että pahimpia lukuja ei päästä edes mittaamaan, Aalto sanoi.
Tertsunen muistutti kuitenkin, että kokonaisuutena Kiiminkijoen valuma-alueella harjoitettavat maatalous ja metsätalous kuormittavat jokea huomattavasti enemmän kuin turvetuotanto.
Valuama-alueesta 60 prosenttia on turvemaata, joten veden laadun pitäminen hyvänä on jo lähtökohtaisesti haastavaa.
Metsätalouden kuormittavuuteen liittyen Aalto ehdotti helpoimmaksi ratkaisuksi avohakkuiden vähentämistä.
– Yleisesti ottaen kaikkien hankkeiden vaikutusten parempi tunnistaminen jo niiden suunnitteluvaiheessa edistää Kiiminkijoen kuntoa, Tertsunen totesi.