SDP:n sisällä on tällä hetkellä neljä erilaista linjaa puolustuspolitiikasta. Eduskunnan suuren valiokunnan varapuheenjohtaja Kimmo Kiljunen esitteli viikolla hvk-seminaarissa nelikentän, johon hän sijoitteli keskeiset toverinsa.
Kiljunen määritteli samalla tavalla EU:n jäsenmaat suhteessa siihen, pitäisikö liittoutua ja pitäisikö kehittää EU:n yhteistä puolustusta. Vanhalla Eurooppa-linjalla eli liittoutumisen ja yhteisen puolustuksen kannalla ovat demareista Paavo Lipponen sekä Ranska, Saksa, Belgia. Nato-liittoutumista kannattavaa mutta yhteistä EU-puolustusta vastustavaa linjaa edustavat presidentti Martti Ahtisaari sekä Britannia ja Tanska. Presidentti Mauno Koivisto on Irlannin linjoilla, joissa molemmille sanotaan tiukasti ei.
Ulkoministeri Erkki Tuomioja kannattaa kuten Suomen hallitus tällä hetkellä yhteisen puolustuksen kehittämistä, mutta vastustaa liittoutumista Natoon. Samoja latuja kulkevat Ruotsi ja Itävalta.
Tasavallan presidentti Tarja Halosen linjaa Kiljunen ei kehdannut määritellä. Kiljunen oli turhan hienohelma, koska maan hallituksen linjan määrittelyssä presidentillä on painava sana.
SDP näyttää jylläävän ulkopolitiikassa. On myönnettävä, että demareilla on poikkeuksellisen paljon valtiomiessarjan tasoisia arvovaltaisia poliitikkoja. Heidän näkemyksiään kuunnellaan. Lipponen on tosin paheksunut, että mediaa ei kiinnosta Ahtisaaren analyyttinen viesti, vaan enemmänkin se, kun Koivisto sanoo vain ykskantaan, että hänen kantansa on kielteinen. Siinä arviossa Lipponen ampuu harhalaukauksen. Media on jo pitkään tarjoillut auliisti myös Ahtisaaren Nato-hurmaa.
Keskustassa ja kokoomuksessa puolustuspoliittinen keskustelu ei ole vielä virinnyt. Eikö porvareilla ole taitoa arvioida turvallisuuspoliittisia näkymiä? Missä ovat porvareiden mielipiteet? Entiset pääministerit Harri Holkeri ja Esko Aho ovat täysin sivussa turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Istuva pääministeri Matti Vanhanen etsii vasta omaa linjaansa. Entinen euroskeptinen Vanhanen näyttää vievän varovaisesti ja toppuutelleen Suomea EU:n puolustusrakenteisiin. Kokoomuksen nykyjohto ei ole vielä täysin murtanut ulkopoliittista uskottavuusmuuria. Voiko porvaripuolueissa elää edelleen Kekkosen ajan lammasmaisuus?
Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ei pidä ylidramatisoida. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes sohaisi muuta poliittista eliittiä epäilemällä ääneen, että turvallisuuspolitiikassa yritetään ajaa sammutetuin lyhdyin turvallisuuspoliittisen selonteon yli. Siimes patisti puolueita ja poliitikkoja keskustelemaan turvallisuusratkaisuista. Yllättäen Siimeksen tulkittiin yrittävän tukkia demareissa vellovan keskustelun, kun hän kyseli, mikä on loppujen lopuksi SDP:n virallinen linja?
EU:ssa tehdään lähiviikkoina merkittäviä puolustusratkaisuja. Ensi vuoden aikana Suomi määrittelee oman kantansa sotilaalliseen liittoutumiseen. Poliitikot aliarvioivat täysin kansalaiset, jos he eivät uskalla kertoa näkemyksiään. Ulkopoliittisessa keskustelukulttuurissa elää sitkeästi ajattelu, että keskustelu on vain lopullisen totuuden esittämistä. Terveellistä olisi, että mahdolliset linjaerimielisyydet tulisivat esille kaikissa puolueissa, jolloin lopulliset linjaukset voisivat muotoutua avoimen keskustelun pohjalta eivätkä hämärissä kabineteissa.