Helikopteri surraa Vancouverin kaupungin yllä lähes 24 tuntia vuorokaudessa. Nyt ei ole kysymys lumikuljetuksesta, vaan asialla on turvallisuuteen erikoistunut yksikkö.
Vierekkäin sijaitsevat kaupungin suurimmat areenat, BC Place ja Canada Hockey Place, ovat herkeämättä kaikkinäkevän silmän alla. Tuolle alueelle on sijoitettu peräti 900 turvakameraa. Keskustan muille kaduilla järjestystä valvoo sata kameraa.
Noin seitsemän sadan kilometrin päässä sijaitsevassa Calgaryssa taisteltiin olympiamitaleista vuonna 1988. Tuolloin varta vasten värvätyillä poliiseilla ei pitänyt kiirettä, vaikka heitä oli vain 48.
22 vuotta myöhemmin olympiamaailma ei enää hengitä samassa rytmissä. Ihmisiä ja heidän tavaroitaan läpivalaistaan, liikkuminen eri alueille on tarkoin määriteltyä, linja-autojen alustoja tutkitaan peilein ja metallinpaljastimin. Kahden kilometrin matkalla kulkuneuvo saatetaan pysäyttää kärjistetysti sanottuna kymmenen kertaa, joten tuo matka taittuisi kävellen nopeammin kuin istuen.
Ylimääräisiä poliiseja on palkattu 4000 kappaletta - lähes satakertainen määrä Calgaryyn verrattuna. Toki poliisit huolehtivat myös liikenteen jouhevasta sujumisesta, mutta pääasiassa kymmenien tuhansien olympiavieraiden päivittäisestä turvallisuudesta.
Turvallisuudella on hintansa. Näissä olympialaisissa se tarkoittaa lähes miljardia dollaria, tarkalleen sanottuna 950:tä miljoonaa dollaria eli noin 655:tä miljoonaa euroa. Summa, jota yksittäisen ihmisen on vaikea hahmottaa.
Ei tarvitsekaan. Pääasia on, että olympialaisessa ilmastossa kaikkien on turvallista hengittää.
Samalla kun paikalliset kisajärjestäjät ja viranomaiset tekevät kaikkensa saadakseen muun maailman kehut kohdistumaan itseensä, taistelu radoilla, rinteillä ja reiteillä alkaa. Polttopisteessä ovat - toivottavasti - ne 5000 urheilijaa, joille hiki, kyyneleet ja suuret tunteet ovat päivittäin vahvasti läsnä.
Onneksi Vancouverissa mitaleista ei taistella ulkoilmassa. Meteorologien mukaan vettä sataa jatkuvasti vielä monta päivää.
Torinossa neljä vuotta sitten suomalaisten kullanhuuhdonta epäonnistui, eikä nytkään ole takeita, että Maamme-laulu kajahtaisi joku kaunis päivä kauniisti ja kuuluvasti. Suomalaisten kärki on toki terävä, mutta taso ei ole leveä.
Koska kilpailu huipulla on nykyään niin kova, olkaamme iloisia jokaisesta mitalista, jonka sinivalkoinen urheilijalähettiläämme tuo Kanadasta.
Vaikka niitä olisi edes vain yksi.