Kalevan pääkirjoituksessa (28.9.) nostettiin esille netin groomingiksi kutsuttu ilmiö. Grooming ymmärretään lapsen lähestymisenä seksuaalisen suhteen valmistelutarkoituksessa. Lähestyjä pyrkii luomaan kohteeseen luottamus- ja kiintymyssuhteen viedäkseen lähestymisen seksuaaliseen suuntaan.
Lehdistä olemme lukeneet, mihin tilanne voi pahimmassa tapauksessa johtaa. Seuraukset uhrille ovat aina kauaskantoiset.
Kirjoituksessa grooming yhdistettiin erityisesti sosiaaliseen mediaan. Vaikka nämä some-palvelut ovat se tyypillisin netin grooming-ympäristö, haitallissävytteistä lähestymistä voi tapahtua myös digitaalisissa pelimaailmoissa. Digilaitteet ja -pelit sekä sosiaalinen media ovat lasten ja nuorten arkipäivää.
Vanhempien ja lasten luottamuksellinen ja avoin keskustelusuhde on keskeinen keino nettiin liittyvien uhkien ehkäisemisessä.
Alle kouluikäisen kohdalla vanhempien tehtävänä on huolehtia sovellusten ja pelien ikärajojen noudattamisesta ja lapsen itsesäätelykyvyn ohjaamisesta. Kouluikäisten kohdalla digilaitteiden ja nettiin liittyvien palvelujen käytön taitojen opettaminen ovat kotona keskeisessä roolissa. Jotta nämä digitoiminnot pysyisivät vain mukavana harrastuksena muiden arjen virikkeiden seurassa, kasvattajan tukea tarvitaan.
Kasvattaja voi esimerkiksi auttaa nuorta tunnistamaan turvallisen nettiystävyyssuhteen. Keskustele lapsesi kanssa, miten oikeasti on hyvä toimia ja käyttäytyä verkossa.
Lapsen on myös tärkeää omaksua nettitavat liittyen henkilökohtaisiin rajoihin ja turvalliseen käyttäytymiseen. Keskeistä on sopia perheen pelisäännöt, esimerkiksi mitä tietoja itsestä saa antaa ja minkälaisia kuvia saa jakaa nettiin.
Samalla tapaa kuin reaalimaailmassa, ”hyvä verkkoystävä” ei toimita lapselle materiaalia, mikä järkyttää, tekee olon epämiellyttäväksi tai vaivautuneeksi. Luotettava ystävä ymmärtää myös, jos lapsi tarvitsee omaa aikaa. Hän puhuu tai lähestyy kunnioittavalla tavalla eikä myöskään uhkaile tai pyydä olemaan kertomatta vanhemmilleen. Toisaalta luotettava ystävä kuuntelee pyydettäessä.
Jos joku tuntematon henkilö netissä yrittää kehittää läheistä suhdetta nopeasti tai pyytää yksityisiä valokuvia tai videoita, voivat ne olla merkkejä vääränlaisesta lähestymisestä. Epäilyttävää on myös se, jos keskustelu verkossa sisältää paljon henkilökohtaisia kysymyksiä sekä siihen sisältyy rahan tai lahjojen lähettämistä.
Erään selvityksen mukaan vain 55 prosenttia nuorista haki apua vanhemmilta epämiellyttävän nettikokemuksen jälkeen. Lapsi ei välttämättä kerro kielteisestä kokemuksesta, jos hän uskoo saavansa rangaistuksen, tai hänen digilaitteensa takavarikoidaan.
Vanhempien sijaan lapsi saattaa kääntyä ystävän, sisaren tai muun luotettavan aikuisen puoleen. Meidän kasvattajien panostusta tarvitaan siis, jotta saataisiin luotua perheen sisäiset nettikäyttäytymisen säännöt ja samalla luottamuksellinen keskustelusuhde lapseen mieltä askarruttavien asioiden käsittelemiseksi.
Niko Männikkö
tohtoritutkija, kouluttaja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.