Britannian kalaruokien ystävät opettelevat elämään ilman lempikalojaan. Pohjois-Atlantin turskan ja lohen sekä Britannian lähivesien sillin ja merianturan kannat ovat romahtaneet niin pieniksi, ettei niitä pitäisi enää syödä.
Brittiläinen merensuojelujärjestö Marine Conservation Society kaipaa nyt kalakantojen suojeluun kuluttajien apua. Järjestö on juuri julkaissut opaskirjasen, jossa se kertoo uhanalaisista kalalajeista.
Perinteiset fish and chips -kioskit ovat jo pitkään painiskelleet turskaongelman kanssa. Kun Atlantin turskakannat ovat huvenneet, myös kalastuskiintiöt ovat pienentyneet ja hinnat nousseet liian korkeiksi edulliseen perusateriaan.
Turskan rinnalla britit ovat aina syöneet koljaa, mutta Britannian rannikoilla koljakin on ylikalastettu. Vaikka Pohjois-Atlantin kannat ovat vielä terveet, niin kuljetusmatka nostaa kakkoskalana pidetyn koljan hintaa.
Kalliit ravintolatkin
uusilla urilla
Nykyisin kala ja ranskalaisannokset sisältävät usein erilaisia turskan ja koljan korvikkeita. Niistä yleisin lienee seiti, joka on hyvänmakuinen mutta liian harmaa väriltään. Perinteinen fish and chips -annos sisältää vitivalkoista kalaa.
Myös kalliit ravintolat uusivat kalareseptejään, kun sekä villi lohi että Britannian lähivesien meriantura, kampela ja kummeliturska kuuluvat vältettävien kalojen listalle. Tuontikaan ei tilannetta helpota, sillä muun muassa miekkakala, tonnikala ja anjovis kärsivät ylikalastuksesta.
Jotkut ravntolat ovat jo kokeilleet muun muassa kurnusimppua. Myös huomattavasti turskaa vaatimattomampana kalana pidetty sei on tullut hienoimpienkin ravintoloiden listoille.
Britannian myydyin kala on lohi, mutta suurin osa siitä on kasvatettua. Sitä syödään etenkin kodeissa.
Villeistä kaloista myydyin on edelleen turska ja toiseksi myydyin kolja.
Marine Conservation Society kampanjoi nyt entistä parempien pakkausmerkintöjen puolesta. Järjestön mukaan pakkausten tulisi kertoa, mistä kalat on kalastettu ja kuinka kestävällä pohjalla tuo kalastus on.
Uhanalaisuus
ilmaistaan numeroin
Kiireistä kuluttajaa helpottaakseen järjestö haluasi nämä tiedot yksinkertaiseen, numeeriseen muotoon.
Numero ykkönen pakkauksessa kertoisi, että kala on joko kasvatettu tai kalastettu kestävästi. Sen hankkiminen ei aihauta ongelmia kalakannoille eikä ympäristölle.
Kakkonen, kolmonen ja nelonen kertoisivat asteittain pahenevista huolenaiheista. Viitosella merkittyyn kalapakkaukseen eettisen kuluttajan ei missään nimessä pitäisi koskea.
Marine Conservation Societyn mukaan kuluttajien apu kalojen pelastamisessa on välttämätöntä, sillä ylikalastusta on liki mahdotonta saada kuriin. Kansainvälisiä vesiä koskevat sopimukset syntyvät hitaasti ja niiden asettamia rajoja on vaikea valvoa.