Turpakosketus on nyt määritelty hevoselle ihan lakisääteiseksi kansalaisoikeudeksi vuoden 2026 alusta. Hevosella on oltava toinen hevoseläin kaverina. Kaveri voi olla hevonen, muuli tai peräti aasi. Joku varmaan ihmettelee, kuka aasi on moisen säännön keksinyt. Mutta tämä on ihan Suomen virallinen valtioneuvoston tekemä asetus.
Hevoselle pitää siis tarjota mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä näkö- ja kuuloyhteys pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan, eli mahdollisuus havainnoida ympäristöään. Ei huono tavoite.
Pitäisköhän ihmisillekin säätää samanlainen laki. Etenkin ikäihmisten pitopaikoissa näkö- ja kuuloyhteydet pätkii, kosketusetäisyydestä puhumattakaan. Aikamoisia turpakäräjiä on käyty, kun hyvinvointialueet siirtävät vanhuksia satojen kilometrien päähän tutusta sosiaalisesta ympäristöstään.
Jos käy niin ikävästi, että kaverihevonen kuolee, tulee kiire. Laki nimittäin määrää, että joku aasi on saatava kuolleen tilalle jo 12 viikossa. Hän voi olla myös muuli, sanotaan laissa.
Voikohan lämminverinen ori mennä kaveriksi suomenhevostamman kanssa? Etenkään, jos lämminverinen tulee suoraan etelän maista ja turpapaikan haku on kesken.
Syö kuin hevonen, sanotaan hyvän ruokahalun omaavasta, usein miesoletetusta henkilöstä. Hevonen se vasta syökin kuin hevonen. Ja kaksi hevosta syö jo niin, että moni hevonen on laitettava myyntiin tai meetvurstiksi.
Mutta onko tosiaan niin, ettei huoltajat huolehdi hevosista ilman kansanedustajien ohjeita. Milloinkahan saadaan pohjakosketus tähän loputtomaan sääntöhevosteluun?
Arto Tahkola
toimitusjohtaja, Kempele