Kolumni

Turkistarhaus voidaan lopettaa Suomessakin

Suomi on maailman johtavia turkistuotantomaita. Täällä tuotetaan vuosittain liki neljä miljoonaa turkista, joista suurin osa menee vientiin.

Suomi on maailman johtavia turkistuotantomaita. Täällä tuotetaan vuosittain liki neljä miljoonaa turkista, joista suurin osa menee vientiin. Suomen asema turkistarhauksen kärkimaana selittyy jokseenkin pitkällä historialla turkistuotantoeläinten kasvattamisessa ja turkisten erinomaisella laadulla mutta myös sillä tosiasialla, että lukuisissa muissa maissa turkistar- haus on nykyisin kiellettyä.

Tuskin kukaan kiistää turkistarhauksen epäeettisyyttä, siis sitä, että eläimiä kasvatetaan niiden lajityypillisiä ominaisuuksia vastaamattomissa olosuhteissa vain siksi, että niiltä saataisiin turkki ihmisten vaatteita koristamaan.

Turkistarhaus on kuitenkin muutakin kuin vain yksi moraalinen kysymys monien muiden joukossa. Turkistarhaus on alueellisesti, erityisesti Pohjanmaalla, merkittävä työllistäjä ja siten myös tärkeä veroeurojen kerryttäjä.


Turkiksia on
käytetty vaatteisiin ja asusteisiin tuhansia vuosia, koska ne suojaavat erinomaisesti pakkaselta ja viimalta.

Ihan yhtä hyvin turkikset toimivat nykyisinkin, mutta menneen ja nykyhetken erona on se, että ihmiset ovat oppineet valmistamaan suojaavia ja lämmittäviä vaatteita muillakin tavoilla kuin eläinten turkiksista. Ensin turkis oli välttämättömyys, sitten ylellisyys ja lopuksi ihmisen ahneuden, ajattelemattomuuden ja ylimielisyyden symboli, kun eläimiä alettiin tarhata niiden turkisten vuoksi.

Metsästämällä saatu turkis on arvokas. Tarhattu turkis on irvokas. Tämä ei kaipaa selittelyä, koska kaikki luontoa todella ymmärtävät, kunnioittavat ja arvostavat varmasti tietävät, mitä tarkoitan.

On varsin todennäköistä, että joidenkin ihmisten postiviinen suhtautuminen turkistarhaukseen selittyy nimenomaan sillä, että kyseessä on taloudellisesti merkittävä elinkeino monille yrittäjille ja heidän työntekijöilleen. Mikäli ei asetettaisi vastakkain taloudellisia kysymyksiä ja sitä, mikä on eettisesti oikein, on luultavaa, että yhä useampi kannattaisi turkistarhauksen täyskieltoa myös Suomessa.

Niin kuin monessa muussakin asiassa, myös turkistarhauksessa kaikkine hyvine ja huonoine puolineen on loppujen lopuksi kysymys rahasta. Kysyntä luo ja ylläpitää tarjontaa, kuten hyvin tiedetään. Tällä hetkellä turkistarhaus on laillinen elinkeino Suomessa, ja niin sitä myös tulee kohdella.

Jos lainsäädäntöön halutaan muutoksia, ei niitä saada aikaan hyökkäämällä turkistarhaajia ja heidän elinkeinoaan vastaan. Jos turkistarhaus halutaan lähitulevaisuudessa kieltää ja lopettaa Suomessa kokonaan, on myös turkistarhaajilla oltava oikeuksia. Heitä ei voi jättää tyhjän päälle ja noin vain vetäistä mattoa jalkojen alta ja viedä toimeentuloa.

On tehtävä kompromisseja ja päästävä yhteisymmärrykseen. Se on mahdollista.


Monissa maissa
turkistarhaus on joko kielletty laissa tai sitten luotu lainsäädännöllisesti niin tiukat puitteet eläinten hyvinvoinnille, että tuotanto on taloudellisesti mahdotonta.

Esimerkiksi Saksassa on tällä hetkellä meneillään viisivuotinen siirtymäkausi, jonka jälkeen turkistarhaus ei enää ole taloudellisesti kannattavaa.

Usein kuulee turkistarhausta puoltavan perusteen, että jos eläimiä ei tarhata Suomessa tarkan valvonnan alaisena, niitä kyllä tarhataan jossain muualla, missä eläinten hyvinvointiin ei kiinnitetä niin paljon huomiota kuin täällä.

Se on varmasti totta. Pienimmän pahan periaate onkin kieltämättä monessa tapauksessa toimiva, mutta jos vain on mahdollista valita edelläkävijän ja esimerkin näyttäjän osa, se kannattaa valita.

Vain siitä roolista käsin on mahdollista neuvoa ja vaikuttaa muihin. Olemalla osa ongelmaa se ei ole mahdollista.


Myös Suomessa
olisi toivottavaa saada aikaiseksi turkistarhauksen kieltävä laki riittävän siirtymäajan puitteissa. Turkistarhaajille on budjetoitava riittävän suuret luopumistuet, jotka kannustavat mahdollisimman nopeaan turkistuotannon lopettamiseen. Turkistuotanto loppuu, mikäli sen lopettaminen on taloudellisesti vähintään yhtä kannattavaa kuin sen jatkaminen.

Ennen kuin turkistarhaus lopulta kielletään Suomessa, on jokainen askel parempaan suuntaan askel parempaan suuntaan. Turkistarhauksessa, niin kuin millä tahansa muullakin alalla, on epäilemättä epäkohtia, joihin täytyy puuttua.

Vastuulliset toimijat eivät kiistä ongelmia vaan puuttuvat niihin ja pyrkivät parantamaan toimintaansa ja eläinten olosuhteita niin hyviksi kuin mahdollista.


Hollanti, joka
on Suomen ohella johtavia turkistuotantomaita, kieltää ja lopettaa turkistarhauksen kokonaan vuoteen 2024 mennessä.

Suomessa tuskin on mahdollista toimia näin nopealla aikataululla, mutta ehkäpä 2030-luvulla Suomessa ei enää ole yhtään turkistarhaa, eikä ketään, jota niiden puuttuminen harmittaisi.

Kirjoittaja Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.