anne.lilja@forum24.fi
Mikko Salmi, Oulun kaupungin viestintäjohtaja
"Kuva on otettu vuonna 1977, ja olen siinä 2,5-vuotias. Pelkäsin joulupukkia ja olin äidin sylissä.
Lapsena joulu ei ollut erityisen hienoa vaan hurjaa ja pelottavaa draaman aikaa. Se alkoi tiernapojilla. Isä oli Murjaanien kuningas nailonsukkahousut päässä.
Joulupukki ei ollut lempeä eikä inhimillinen. ”Nyt tulee joulurauha”, pukki huusi. Joulurauha oli minulle kauhea mörkö.
Muut vieraat soittivat ovikelloa, mutta joulupukki kopisteli ja möykkäsi eteisessä. Se oli aika huonokäytöksinen: tulee, möykkää ja huutaa.
Toisaalta se myös jätti lahjoja. Siinä oli melkoinen dilemma.
Jouluna hyvä ja paha, kauhea ja mukava vuorottelivat. Joulupukki oli kuin mörkö. Toisaalta pelkoa saattoi käsitellä turvallisesti niin, että pystyi käpertymään äidin syliin.
Joulu on traditionaalinen juhla synkkään aikaan.
Omaan jouluun kuuluvat joulumusiikki, hajut, maut ja valot. Joulu rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Laitetaan tähti ja leivotaan. Ulkoisella rakentamisella rakentaa samalla itseään.
Odotukset ja se mitä saa aikaan eivät aina kohtaa. Jossain vaiheessa on pakko myöntää, että joulu on nyt tämmöinen ja se on fine.
Jouluna kiire katkeaa. Voi käpertyä pimeyteen ja sohvannurkkaan.
Ydinsanoma on, kuinka pimeyteen tulee valo ja synkkyydessä on toivo."
Tuula Väänänen, näyttelijä
"Äiti työskenteli emäntänä kunnalliskodilla, jonka yhteydessä oli henkilökunnan asunnot. Jouluisin vanhuksille järjestettiin juhla, johon me perheetkin osallistuimme.
Kun olin 4-vuotias, satuin kurkkaamaan johtaja Kulosaaren toimiston ikkunasta. Näin, kun joulupukkia puettiin. Silloin maailma toisaalta romahti, mutta toisaalta olin helpottunut, ettei joulupukki ollutkaan oikea.
Joulupukki oli pelottava. Kasvoilla oli liikkumaton pahvinaamio, eikä joulupukilla ollut inhimillistä ilmettä. Pukki pukeutui sisäturkkiin ja puhui madalletulla äänellä.
Joskus sain lahjaksi Haaparannalta haetut nuken ja vaunut, oikein hienot. Nuken nimeksi annoin Eeva varmaankin siksi, että jouluaattona on Aatamin ja Eevan nimipäivät.
5-vuotiaana olin osa asukkaille esitettyä piparkakkutanssiesitystä. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Yhteisen juhlan jälkeen mentiin omiin koteihin. En muista omia juhlia, ehkä niitä ei ollutkaan.
Kunnalliskodin joulujuhlassa ohjelmassa oli aina pukki. Pöydillä oli valkoiset liinat ja kynttilöitä. Mieli oli iloinen."
Kai Latvalehto, kulttuurivaikuttaja
"Kuva on vuodelta 1972. Olin silloin 4-vuotias.
Lapsuuden asuin Göteborgissa Ruotsissa, jossa joulut vietettiin samalla tavalla perinteisesti kuin Suomessakin.
Viimeisinä jouluina juhlapöydässä saattoi jopa olla lihapullia. Saatan muistaa väärinkin, ja äiti tästä suuttuu.
Joulut olivat aika materialistisia, lahjakeskeisiä. Sain lahjaksi oman mustavalkoisen telkkarin ensimmäisellä tai toisella luokalla.
1970-luvulla joulupukki ei ollut punainen Disney-pukki. Pukki oli vähän pelottava, kun se kolisteli nurkissa ja kyseli ”Onko täällä kilttejä lapsia”.
Pari joulua vietettiin Suomen mummolassa. Yhtenä vuonna tapaninpäivän bingossa tunnistin pukin äänestä. Tuo on joulupukki! Silloin murtui illuusio. Ehkä jotain hajua oli jo ennestään.
Muutaman vuoden vielä sen jälkeen joulupukki kävi, jossakin vaiheessa ei enää. Joku taika siinä hävisi. Lahjat sai avata aikaisemmin.
Vaatimus siitä, että on ollut kiltti koko vuoden on aika kova. Voisiko käydä niin, ettei saa lahjoja ollenkaan, kun on ollut tuhma?"
Ei sellaista voi nykyään ajatella. Jouluhan on ilon ja lasten juhla.
Maija Kuusisto, Oulu Sinfonian intendentti
"Kuvassa olen viisivuotias. On vuosi 1979, ja sylissä oleva pikkusisko on kolmen viikon ikäinen.
Joulupukki on aina ollut todella tärkeä osa joulua. Lapsena kotona kävi sen ajan turilaspukki, jolla oli karvahattu, keppi ja perunasäkki. Minulla on sellainen mielikuva, että pukin naamari olisi ollut haljennut.
Pukki koputteli eteisessä. Olin ujo ja kiltti lapsi, joka patistettiin istumaan pukin syliin. Pukille aina laulettiin.
Kuvan perusteella olen näköjään ollut innoissaan. Tätä aikaa en muista: jouluista muistan, että olen kaitsenut nuorempia sisaria.
Omien lasten aikaan joulupukkia on tilattukin kotiin.
Aina aikaisemmin olemme kokoontuneet porukalla lapsuudenkotiin. Tämä joulu on erityinen, koska vietämme sen ensimmäistä kertaa kahdestaan mieheni Jaakon kanssa. Ei edes mennä minnekään.
Miten sitä osaa olla? Miten osaa tehdä vain kahdelle ruokaa?En ole ikinä ennen paistanut kinkkua tai tehnyt porkkanalaatikkoa. Nyt paistetaan ja tehdään.
Olen jouluihminen. Kuusen täytyy olla ehdottomasti aito, ja sekin tulee nyt ensimmäistä kertaa omaan kotiin.
Joulu on erityistä, kiiltokuvamaista aikaa. Silloin on joulurauha ja mielenrauha. Toivotaan, että maailmassa on kaikki hyvin."