Vuonna 2014 Suomessa alennettiin teknologiajättien yli viiden megawatin datakeskusten sähkövero liki nollaan, eli 0,06 senttiin kilowattituntia kohti. Tällä toimenpiteellä haluttiin saada Suomeen datakeskusinvestointeja. Halpa energia onkin houkutellut Suomeen useita datakeskuksia, ja vielä useampia on suunnitteilla.
Monilta tahoilta on todettu, että alennettu sähkövero datakeskuksille ei ole enää ole perusteltua, ja aikomus onkin nostaa sähköveroa. Huomioitavaa on, että tavallisen kotitalouden sähkövero ilman arvonlisäveroa on 2,25 senttiä kilowattitunnilta.
On esitetty kovaa kritiikkiä suunniteltua sähköveron korotusta vastaan. Väitetään ja uhkaillaan, että veron korottaminen siirtää investoinnit ulkomaille. Jos investoinnin talous on niin heikolla pohjalla, että se ei kestä edes pientä sähköveron korotusta, siihen ei kannata ryhtyä. Suomessa sähköenergia on edullista vielä veron korottamisen jälkeenkin, joten veron korottaminen ei vaikuta Suomeen kaavailtuihin datakeskusinvestointeihin. Naapurimaatkin ovat korottaneet sähköveronsa jo vuosia sitten.
Datakeskukset kuluttavat todella paljon sähköenergiaa ja on herännyt huoli, että kestääkö Suomen sähköverkko monia uusia datakeskuksia. Esimerkiksi tuulettomana päivänä yksi suuri datakeskus voi haukata suuren osan Loviisan toisen ydinreaktorin tehosta. Uudet datakeskukset tarvitsevat lisää vihreää sähköä ja tämä merkitsee lisää tuulivoimaa, metsäkatoa, sähkölinjoja ja myös haittoja niille ihmisille, jotka eivät saa investoinneista taloudellista tai muuta hyötyä.
Ulkomaisille datajäteille, kuten Googlelle, myydään sinisilmäisesti tuhansien hehtaarien maa-alueita. Ostajat ovat ulkomaisia sijoittajia, jolloin myös taloudellinen hyöty menee ulkomaille. Vaikka tällä hetkellä ostajien tausta tiedetään, voi bisneksessä kaikki olla kaupan ja omistajataho voi myöhemmin olla kuka tahansa. Nykyisessä häilyvässä maailmantilanteessa mikään ei ole varmaa.
Kunnat saavat datakeskuksista kiinteistöverotuloja, mutta pitkäaikaisista työllistämisvaikutuksista on eri käsityksiä. Rakentamisvaiheessa työllistyy paikallisia ihmisiä, mutta varsinaisessa toimintavaiheessa työntekijät saattavat olla toisella puolen maailmaa. Myöhemmin muutama työntekijä tarvitaan talonmiehen hommiin, mutta muuten taloudellinen hyöty voi mennä ulkomaisille toimijoille.
Datakeskusinvestoinnit ovat perinteistä siirtomaapolitiikkaa, joissa alueita pyritään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi halvan sähköenergian muodossa. Sähköenergiaa on käytössä rajallinen määrä, varsinkin tuulettomina päivinä. Energiapulan uhatessa tavallisen sähkönkäyttäjän sähkölasku voi nousta rajustikin. Datakeskukset saavat kuitenkin sähkönsä halvalla ja vieläpä pienellä verolla. Onko se oikein?
Kari Tuomela
Oulu