Kuva: Sanna Myllykangas
Kati kipusi puunrunkoa pitkin kohti tuntematonta eläintä. Se oli jo saavuttamaisillaan linnun, kun hento oksa äkkiä rasahti sen alla.
Samalla hetkellä kun Kati tipahti karmeasti rääkäisten puun alemmalle oksalle, arvoituksellinen lintu lehahti uudestaan lentoon.
Hieman vaappuen se jatkoi matkaansa kohti kaukaisuutta.
Kati kiipesi nolona takaisin maahan.
”Sinne meni”, se sanoi ja pudisteli neulasia turkistaan.
”Säikäytit sen pois. Nyt se jää ikuiseksi arvoitukseksi”, Olli-kettu totesi.