Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulun Muusajuhlat, Monologi: Kaipausten ilta 14.8.2018, Voimala 1889 (Katso ohjelma)
No kylläpäs sai taas käydä läpi tunteiden kirjoa. Ihan itkemään ei tarvinnut alkaa, mutta osan monologista punastelin kuin morsian, välillä hymähtelin oivalle huumorille ja seuraavassa hetkessä sääli iski lävitseni kuin tikari.
Niin se taisi Leonard Cohenin elämäkin mennä hyvin vaihtelevia polkuja pitkin. Juutalainen, joka etsi uskoa katolisuuden kautta buddhalaisuudesta. Isä, joka kirjoitti huumepäissään runoja hyttysen paneskelusta sekä mädältä haisevasta rakastajattaresta toisella mantereella ja tämän häpykummulle laulamisesta. Samoin kuin tupakointi kuuluu Cohenin äänestä 2000-luvun levytyksissä, niin näkyvät päihteet hänen runoissaan.
Antti Tiensuu aloitti monologinsa Kaipausten ilta samaan aikaan, kun minua supisti kipeästi, joten ensilauseet jäivät minulta kuulematta. Alussa oli muutenkin pari kohtaa, jotka Tiensuu puhui niin nopeasti, että hädin tuskin sain sanoista selvää, enkä ehtinyt luoda niistä mielikuvaa päässäni. Tempo kuitenkin rauhoittui nopeasti ja loput 40 minuutin esityksestä oli oikein maalailevaa ja mukaansatempaavaa.
Tiensuu lausuu runoja voimakkaasti eläytyen ja kuvailevalla äänellä – aivan kuten minä luen lapsille iltasatua tai kirkossa Raamattua. Samalla hän tavoittaa saman juoppohulluuden, mitä todistin erään ihmisen kohdalla 90-luvulla. Cohenin runous on vaikeasti tulkittavaa, koska osa siitä on kirjoitettu psykoosilääkkeiden ja oopiumin avulla. Tiensuu onnistuu tässä oikein hyvin, mikä kertoo hänen luontaisesta lahjakkuudestaan, sillä ikänsä puolesta hän ei mitenkään voisi olla kerryttänyt omakohtaista kokemusta tarpeeksi.
Leonard Cohenin äänen tunnistanee jokainen; tuon seksikkään ja poikkeuksellisen matalan kähinän esimerkiksi laulussa Dance me to the end of love tai Hallelujah. Saman seksikkyyden tavoitti Antti Tiensuu jopa tunkiessaan banaania suunsa täyteen. Ajatella, että joku voi tihkua seksiä silloinkin, kun puhuu ruoka suussa. Cohenin hulluutta Tiensuu osin tavoitti laittamalla tyhjät banaaninkuoret hatuksi päähänsä, kuvaamalla ihmisen satuttamista ja paholaisen puheen tottelemista. Näytelmään olikin saatu katsaus Cohenin runouden suurista aiheista: Jumalasta, seksistä, masennuksesta, väkivallasta ja rakkaudesta.
Tiensuu eläytyi jokaiseen runoon, muutti puheen tempoa, käytti paljon ilmeitä ja otti hyvin kontaktin yleisöön. Tätä auttoi Voimala 1889:n lavan rakentaminen tällä kertaa tilan yhdelle seinälle, melkein yleisön tasolle. Lavan sijainti toi roolihenkilön keskusteluetäisyydelle, aivan kuin olisin käynyt keskustelua itse Cohenin kanssa tämän olohuoneessa istuskellessa. Sekavat puheet oli helppo ymmärtää alkoholijuomien hajun keskellä, mikä onnistui Voimalan alkoholimyynnin ansiosta. Hajumaailma johdatti näytelmän tulkinnassa tarkoituksenmukaiseen suuntaan.
Tilaisuuteen ilmeisesti odotettiin vähäisempää kiinnostusta, koska ensin tuolirivejä oli vain keskellä kolme ja niiden lisäksi kolme pöytää. Ennen seitsemää rivejä oli yhteensä kuusi, ja penkkejä oli ilmestynyt kuuden rivin verran myös keskiosan molemmille puolille. Voimala osasi nopeasti vastata muuttuneeseen kysyntään.
Ajan tasalla olevan henkilökunnan ja muunneltavan sisätilan lisäksi talon ulkopuolella on suuri tori, jota voinee hyödyntää monenlaiseen tapahtumaan. Mielenkiinnolla odotan torstaista Taiteiden yötä: mitä Voimalassa silloin on tarjolla viihdykkeeksi, ja kuinka monipuolisesti ulko- ja sisätiloja tällöin käytetään. Oulun juhlaviikkojen Muusajuhlat jatkuvat tästä toinen toistaan mielenkiintoisimmilla esityksillä, eikä Kaipausten ilta ollut ollenkaan hullumpi aloitus juhlalle.