Oikeustoimittajien julkaisema kirja Etusivun rikokset – näin kovat uutiset syntyivät antaa rikos- ja oikeusjuttuja kirjoittaville toimittajille tilaisuuden kertoa näkyvimmistä uutisistaan. Yksi kirjassa puheenvuoron saaneista toimittajista on Kalevan Susanna Kemppainen.
Kemppainen kertoo Oikeustoimittajat ry:n 30-vuotisjuhlajulkaisussa taustoja kohua Oulussa ja valtakunnan tasolla herättäneestä uutisesta. Kyseessä oli Oulussa sattunut tapaus, jossa nainen oli joutunut isänsä hyväksikäyttämäksi lapsesta asti. Nainen myös synnytti isälleen lapsen.
Afrikassa syntyneen naisen tarina oli poikkeuksellisen kamala, vaikka Kemppainen on urallaan kuullut lukemattomia kaltoin kohdeltujen ihmisten tarinoita. Rikostoimittajalle tapaus oli haastava kahdellakin tapaa: kyseessä oli harvinaisen törkeä seksuaalirikos, josta seurasi hyvin vaativa journalistinen työ.
– Kaiken pohjana oli kysymys siitä, mikä on totta. Miten voi toimittajana vakuuttua, että kaikki kauheudet ovat tapahtuneet tälle ihmiselle hänen kertomallaan tavalla? Ja miten voi olla mahdollista, että kaikki oli jatkunut vuosien ajan viranomaisten silmien alla, Kemppainen sanoo.
Seksuaalirikosten kaikkien faktatietojen tarkistaminen ei ole välttämättä mahdollista juridisista syistä. Musta lapsuus -jutun taustatyö kestikin viikkoja, joiden aikana Kemppainen haastatteli uhria lukuisia kertoja, kyseenalaisti kertomuksia, teki aikajanaa, ja varmisti asioita toisistaan riippumattomista lähteistä. Naisen tarinan paikkansapitävyydestä ei jäänyt epäilystä.
Kun juttu julkaistiin, Kemppainen oli nääntynyt. Hän saattoi huokaista helpotuksesta pitkän prosessin päätyttyä, mutta toisaalta työ vaati veronsa.
– Tunteet ovat väistämätön osa tätä työtä ja ne pitää osata käsitellä. Muistan, miten ajomatkan aikana viikkojen työ purkautui itkuna ulos. Itkin samalla sitä kauheutta, mitä nainen oli joutunut kokemaan, Kemppainen sanoo.
Naisen isä sai kahdeksan vuoden tuomion syksyllä 2016. Jutun alkuperäiseen kysymykseen, miten näin voi tapahtua viranomaisten silmien alla, ei saatu lopulta vastausta.
– Tarinalla ei ollut onnellista loppua. Kaikkien näiden vuosien jälkeen myös minulla on sama ihmetys kuin jutuntekoa aloittaessani. Miten on mahdollista, että kukaan ei nähnyt?
Oikeustoimittajien juhlajulkaisu palautti Kemppaisen mieleen paljon muistoja jutun tekoprosessista sekä tapauksen yksityiskohdista. Hän pitää kokemustensa kirjoittamista hyvänä asiana ja sanoo lukeneensa mielenkiinnolla, mitä kollegat kertoivat omista jutuistaan.
– Toimittajan silmä tarttuu eri asioihin tällaisessa kirjassa. Minulle antoisinta on ollut lukea toimittajasta jutun takana ja saada tietää, miten juttu syntyi. Uskon, että tavallinen lukija saa tästä hyvän käsityksen siitä, millaista rikostoimittajan työ on Suomessa. Jos me toimittajina vaadimme muilta läpinäkyvyyttä, tämä on meidän tilaisuutemme tehdä työstämme samalla tavalla läpinäkyvää, Kemppainen sanoo.
Kemppaisen mukaan kirjasta välittyy myös hänelle tuttu kokemus: työ on raskasta mutta antoisaa.
– Ei tätä työtä muuten jaksaisi, ellei tätä kokisi kutsumuksekseen.