Pohjolan joulu -kirjan isä Aki Pulkkanen on perinteistä kiinnostunut kotiseutu- ja jouluihminen.
Viidennen polven raahelainen on myös utelias tieto- ja oppikirjailija, kuvataiteen lehtori ja neljän lapsen lahjatoiveita toppuutteleva isä.
– Kirjaani tutustunut sanoisi ehkä vielä, että meheviä tarinoita metsästävä jouluhullu, Pulkkanen nauraa.
Jokaisen joulussa on jotain perittyä mutta myös omanlaiseksi rakennettua.
Tästä Pulkkanen kertoo kirjassaan, johon hän keräsi joulua valottavaa tietoutta, kuvamateriaalia, muisteluksia, tarinoita ja tunnelmia.
– Ihailen Oulun tapaa tuoda esille Pohjois-Pohjanmaan tiernapoikaperinnettä, joskin tiernapoikien historiallista monimuotoisuutta voitaisiin korostaa nykyistä enemmän ja luoda kytköksiä Saksan, Ruotsin ja Itä-Euroopan tiernapoikatapoihin. Missä on hahmoihin kuulunut kyyppä Kiinanmaalta? kysyy kirjailija.
Muistoilla ladatut
Joulukoristeista parhaimmat sisältävät hyviä tarinoita. Esimerkkejä Pulkkanen poimii omasta kodistaan:
– Kuusemme kruunu on kuunsirpillä istuva kreppipaperitonttu, jota isäni pelkäsi 1950-luvun alussa. Ulkopuolisin silmin tonttu on kulahtanut kammotus, mutta tunnearvo tekee siitä erityisen.
Pulkkasten kuusessa on myös matkamuistoja, kuten Eiffel-torni ja Portugalista kulkeutuneet sudenkorennot. Liki 20 vuoden takaisella häämatkalla ostetut lasipallot ovat varjeltuja muistoja.
Joulukirjaa kirjoittaessaan Pulkkanen hankki myös antiikkikoristeita, kuten erikoisella tekniikalla puhallettuja lasilintuja. Ne ovat kuusessa korkealla, lasten ulottumattomissa.
Omaa tarinaansa kertovat lasisella rekalla ajava Coca Cola -pukki, muoviset Tiku ja Taku ja herkkä Lucia.
Joulukirjailijan joulukuusi on erilaisten kulttuurien kirjoma kaleidoskooppi.
Harvinainen joulueläin
Paikallisena erikoisuutena Pulkkanen esittelee rusinasilmäisen nisupukin, harvinaiseksi käyneen joulueläimen Oulun alueelta.
– Monille vuohipukin muotoinen pulla on vieras, mutta kirjani myötä olen saanut paljon yhteydenottaja perheistä, joissa pukkimuotit on kaivettu esille ja nisupukit elävät elinvoimaisina.
Ennen vanhaan kouluun vietiin kuusijuhlan lähestyessä vehnäjauhoja nisupukkitarpeiksi. Leivonnaisia ei ollut arkisin saatavilla joka kodissa, ja pullakin oli harvinaista herkkua pula-aikaan tottuneissa perheissä.
Jos kotona oli mistä leipoa, nisupukkien lisäksi uuneissa paistuivat esimerkiksi ankkastukit, öörfiilat ja piparkakut.
Kuusijuhlista koteihin
Paperipussiin pakattuja nisupukkeja ja -tonttuja, omenoita ja joskus jopa makeisia saatiin lahjaksi kansakoulun kuusijuhlissa, jotka loivat kaikille säätyyn ja varallisuuteen katsomatta joulun ulkoiset puitteet ja usein myös joulumielen.
Pulkkanen huomauttaakin, että entisajan kuusijuhlalla lauluineen, kuvaelmineen ja leikkeineen oli tärkeä tehtävä jouluperinteiden levittämisessä kouluista koteihin.
– Monien joulutapojen juuret ulottuvat Jyväskylän opettajaseminaarin kuusijuhliin. Opettajien ansiosta ne tulivat tänne Pohjois-Suomeen syrjäisimpiä kolkkia myöten.
Seminaarissa musiikkia opettanut P.J. Hannikainen loi monia ikivihreitä joululauluja. Esimerkiksi Tuikkikaa, oi joulun tähtöset ja Joulupukki ovat hänen säveltämiään.
Rakas joulupuu
Ensimmäiset historiakirjoihin jääneet joulukuuset Suomessa nähtiin 1825 helsinkiläisissä hienostojuhlissa.
– Nimipäivä- ja hautajaiskuuset olivat kuuluneet suomalaiseen juhlaperinteeseen jo kauan, mikä tasoitti tietä joulukuusille, Pulkkanen kertoo.
Kalajoella ja Raahessa tiedetään olleen pihalle pystytettyjä juhannuskuusia, joiden kuorittua pintaa pitkiin yritettiin kivuta juhannusleikeissä.
– Suomessa kuusien suosiota on auttanut niiden saatavuus. Koulujen kuusijuhlissa nähty joulupuu on ollut helppo ja halpa tapa tuoda iloa lapsille kotonakin.
Uskallatko veikata, mikä nykyjoulusta nousee klassikoksi?
– Viisivuotias poikani ilmoitti marraskuussa, että tonttuovi ilmestyy joka kotiin joulukuussa. Olin epäuskoinen, mutta ihmeekseni portaikkomme nurkkaan oli eräänä yönä ilmestynyt pieni ovi. Siinä oli jopa nimellämme varustettu postilaatikko. Uskon, että tonttujen ovet leviävät laajasti lapsiperheisiin, vastaa joulukirjailija Pulkkanen.