Herra Aki Nurmesniemi käveli Johannesburgissa majapaikkaansa ensimmäisenä päivänä rakkaan länsinaapurin pelipaita päällään.
"Omistaja veti heti Ruotsin lipun salkoon. Siellä se on vieläkin. Menee kaikki toilailut Ruotsin piikkiin", Nurmesniemi velmuilee.
Oululaiset Nurmesniemi, Marko Mustonen, Kalle-Matti Inkeröinen sekä kajaanilainen Ilkka Immonen istuvat autossa matkalla Rustenburgiin. Tarinoita on kertynyt repullisen verran, sillä nelikko on matkannut Etelä-Afrikassa ja Swazimaassa jo parin viikon verran.
Nyt on MM-turnauksen aika: neljä ottelua viidessä päivässä. Auton nokka on suunnattu kohti Rustenburgia, koska siellä pelataan kohta alkulohkon kolmannen kierroksen ratkaisuottelu Meksiko--Uruguay.
Heput eivät ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. He näkivät samalla Royal Bafokengin stadionilla lauantaina Ghanan ja Australian kohtaamisen. Inkeröiselle se oli hänen elämänsä ensimmäinen todellinen jalkapallo-ottelu paikan päällä.
"Periaatteessa se peli ei ollut niin erityinen, mutta siitä tunnelmasta on vaikea parantaa. Ghanalaiset tulivat meidän katsomonosaan. Jengi hyppi penkeillä ja poppamies riehui. Olihan se mahtavaa", Inkeröinen ihmettelee.
Seuraava ottelu, Brasilia vastaan Norsunluurannikko, oli totaalisesti erilaisessa paikassa, sillä jättimäinen Soccer City on tunnelmaltaan paljon kliinisempi. Vuvuzelat ovat ainakin painuneet mieleen.
"Pidin ensimmäisen jakson korvatulppia, kun siinä oli joku torvi ihan takana", Nurmesniemi manaa.
Vastauksesta saattaa arvata, ettei näiden miesten matkalaukkuun ole pakattu ainoatakaan vuvuzelaa.
Kotimaassa saattaa olla ihanteellinen kuva siitä, miten fanit kulkevat nätisti majapaikoistaan ja keskustojen kahviloista stadioneille. Etelä-Afrikassa totuus on toisenlainen.
Rustenbergiin pitää lähteä aikaisin aamulla, vaikka matkaa Johannesburgista kertyy alle 200 kilometriä. Kun julkinen liikenne ei toimi, ainoa mahdollisuus on vuokrata auto kuljettajineen. Auto pitää jättää kilometrien päähän stadionista, jonne pääsee lopulta järjestäjien busseilla.
Kun laskee päälle kävelyn stadionille, on päivällä lopulta mittaa -- no, päivän verran.
"Järjestelyt ovat vähän sinne päin, kun niitä vertaa esimerkiksi Saksan kisoihin. Täällä taitaa riittää, kun täyttää jotenkin kriteerit. Lisäksi informaatiota on ollut vaikea löytää. Aika pitkälti täällä on omien kuljetustensa varassa muutenkin. Onneksi on neljä viisi kaveria jakamassa hintaa", Immonen näkee.
"Aina olemme perille päässeet, mutta aikaa on kulunut. Olemme lomalla, jota sitä ei tarvitse stressata", Mustonen muotoilee.
Matka Rustenburgiin ja takaisin maksaa 500 randia hengeltä eli rapiat 50 euroa. Onko teidän budjettinne pitänyt kutinsa?
"Ei varmasti ole."
Budjetista puheen ollen: Nurmesniemen pitäisi löytää kummitytöilleen Hennalle ja Pauliinalle timantteja tuliaisiksi.
"Ei ole vielä löytynyt sopivan huokeita. Pitänee lähteä kaivokseen louhimaan."
Afrikan eteläinen kulmaus saa miehiltä varauksettoman hyväksynnän.
"Ihmiset ovat olleet aivan uskomattoman ystävällisiä ja avuliaita. Varsinkin Swazimaassa kaikki olivat maanläheisen rentoja, eikä täälläkään ole ollut ongelmia kenenkään kanssa."
Rustenburgia hyväilee lähes helteinen sää. Sankarimme seuraavat Uruguayn ja Meksikon välisen kamppailun katsomon ylänurkasta.
Katsomo on ammuttu täyteen vihreitä meksikaaneja, mutta suomalaiset löytävät itsensä puolueettomalta alueelta, jossa on lähinnä eteläafrikkalaisia.
"He saivat koko ajan viestiä toisen ottelun tilanteesta, mutta tällä kertaa meidän kohdalla ei ollut katsomossa karnevaalia. Olimme lopulta Uruguayn puolella koko kööri. Ensimmäinen jakso oli viihdyttävä, mutta toinen vähän lässähti", Nurmesniemi selvittää ottelun jälkeen.
Ennen ottelua miehet pelkäsivät maalitonta sopupalloilua. Pelko oli turha, sillä Meksiko ja Uruguay heittäytyvät peliin mukaan.
"Se oli positiivista, että joukkueet eivät todellakaan lähteneet pelaamaan tasapeliä", Nurmesniemi iloitsee.
Nousee päivä, laskee päivä. Auto kaasuttaa pimeyden läpi kohti Johannesburgia. Keskiviikkona matkalaisia odottaa odotettu helmi, Ghanan ja Saksan kohtaaminen.
"Olemme kaikki Ghanan puolella, mutta Saksa pelottaa."