Hieman elämänkokemusta, ja sairaala herättää tunteita ahdistuksesta nostalgiaan. Erityisesti ruokailutiloissa muistot tulvivat mieleen: rauhallinen teehetki esikoisen jarrutellessa maailmaantuloaan, lounas leikkausta odottavan läheisen seurassa, väkisin nielty vahvistus kuolinkamppailun ottelutauolla... Sellaisen jälkeen myyntitiskit ja pöydät merkitsevät aina itseään enemmän.
Paitsi jos kävijä on tyystin sivullinen; Oulun yliopistollisen sairaalan kuuteen kahvioon ja ravintolaan saa nimittäin poiketa kuka tahansa. Rajoituksia ei ole, ja vain bakteerikammo estää sisään astumisen.
Entä hyvä tapa ja intimiteetin kunnioitus, voi joku kysyä. Mutta eipä Oysin ruokaloissa pysty kurkistamaan ihmisten yksityisyyteen sen paremmin kuin katukahvilassakaan -- ellei sitten miellä potilasvaatteita salaisuudeksi.
Niinpä Peto lähti syömään Oysiin. Sairaalan suurimpaan ravintolaan, Kotkaan, pääsee helpoiten ulkokautta, yhteispäivystyksen sisäänkäynnin oikealta puolelta. Tämä on suositeltavin reitti: mikäli Kotkaan pyrkii toiselta suunnalta, esimerkiksi synnyttäneille tutusta B2-aulasta, joutuu luultavasti ohittamaan teho-osaston.
Eikä se tunnu lainkaan mukavalta. Mitä tuon kankaan alla on -- ihminenkö?
Viimein pitkän käytävän päässä siintää suuri sali. Ovensuussa yksinäinen maisemamaalaus, piano ja vanhojen astioiden kokoelma tekevät interiöörin eteen sen minkä voivat. Valkoiset seinät, betoniset kattopalkit, lattian linoleumlaatat, pahoinvoivan keltavihreät verhot ja kolhot kalusteet luovat kuitenkin vastaanpanemattoman laitosmaisen tunnelman.
Ihmisiä tulee ja menee jatkuvana virtana, tarjoilulinjalle johtaa pitkä jono, pöydät ovat täynnä valko- ja sinipukuisia tai tunnistekorttia kaulassaan kantavia asiakkaita. Missä ovat siviilit -- potilaat, omaiset, kadunmiehet?
Ohikulkeva keittiötyöntekijä kertoo, että Kotkassa käy enimmäkseen Oysin henkilökuntaa. Potilaiden ruokailuhan järjestetään osastoilla -- kuntoutujia ravintolassa toisinaan näkee -- ja vierailijat suosivat pienempiä ja viihtyisämpiä kahvioita. Mutta kaikki ovat tervetulleita myös Kotkaan.
Tarjolla on kolmenlaista lounasta. Halvin, kevytlounas, maksaa ulkopuoliselle neljä ja puoli euroa ja koostuu tällä kertaa makaronilaatikosta ja salaatista. 6,50 eurolla vieras saa rosvopataa ja raparperikiisseliä, 5,50:llä salaattipöydän antimia.
Perusarkinen makaronilaatikko ei houkuttele, joten testiryhmä valitsee kalliimmat vaihtoehdot. Rosvopata paljastuu unkarilaishenkiseksi lihakastikkeeksi pottumuusilla, bufettia hallitsevat kana-, katkarapu- ja tomaatti-sipulisalaatti. Leipäpöydästä löytyy niin lämmintä limppua kuin tuoretta patonkiakin.
Kokonaisuus saa arvosanan "hyvää kotiruokaa" -- vaatimatonta mutta moitteetonta. Kanasalaatista erottaa curryn tutinan juuri ja juuri, ja myös rosvopata on maustettu kovin varovaisesti. Katkarapusalaatti on raikasta joskin makeahkoa, eikä tomaattia ja sipulia voi höystää kuin imelällä sinappikastikkeella.
Hinta on kuitenkin kohtuullinen, ja palvelu pelaa. Ystävällinen henkilökunta opastaa muukalaisen melkein kädestä pitäen oikealle tiskille. Rahaliikenne on vapaamuotoista. "Saa maksaa myös etukäteen. Se helpottaa."
Ravintola Kotka, Oulun yliopistollinen sairaala, kirurgian rakennusryhmä, R-kerros. Lounas ma--pe klo 10--14, la--su 11--14.