Kiinni otettu Greenpeacen laiva on tunnetuin tänä syksynä Venäjän arktisilla vesillä liikkunut alus, mutta sillä suunnalla on muutenkin tungosta. Ydinkäyttöinen jäänmurtaja ”50 vuotta voitosta” on juuri puskenut pohjoisnavalle mukanaan pieni kansainvälinen delegaatio ja olympiasoihtu, jota Venäjä nyt kuljettaa ympäriinsä avaruutta myöten ennen Sotšin talvikisoja.
Pohjoisnavan retkeä johtava venäläinen napa-alueiden tutkija ja vahva poliittinen vaikuttaja Artur Tšilingarov kuvaili lähtöseremoniassa Murmanskissa, että pohjoisnavalla ajan käsite muuttuu merkityksettömäksi.
Pohjoisnavalla itsellään tuntuu merkitystä sen sijaan olevan. Samainen Tšilingarov kävi sukellusveneellä istuttamassa Venäjän lipun pohjoisnavan alle jokunen vuosi sitten, ja navalla hän näyttää isännöivän arvovaltaisia delegaatioita harva se kuukausi.
Venäjällä on iso vaihde päällä pohjoisessa, ja paljon tapahtuu juuri merellä. Ajoituksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Tänä syksynä Venäjän pohjoisilla vesillä on ollut muitakin liikkeellä kuin Greenpeace, jonka alus hinattiin Murmanskin satamaan syyskuun lopulla.
Lokakuun alkupäivinä Severomorskin sotilassatamaan Murmanskin pohjoispuolella seilasi kokonainen armada aluksia. Mereltä palasi Venäjän pohjoisen laivaston lippulaiva, ydinkäyttöinen ohjusristeilijä Pietari Suuri saattoaluksineen. Sen seurana retkellä oli ollut peräti neljä ydinkäyttöistä jäänmurtajaa. Myös nyt pohjoisnavalle ponnistanut ”50 vuotta voitosta”.
Saattue oli kuukauden retkellään harjoitellut muun muassa maihinnousua Uuden Siperian saarilla. Asiasta kertovan Ria Novosti –uutistoimiston mukaan harjoitus oli ainutlaatuinen, eikä koskaan ennen Venäjän koko ydinkäyttöinen pintakalusto ole liikkunut yhdessä. Syyskuun loppupäivinä saattue tuli Barentsinmerelle idästä kahtena osastona, harjoitellen muun muassa juurikin saattueen suojausta.
Barentsinmerellä harjoitteli tuolloin Ria Novostin mukaan toisessa, erillisessä harjoituksessa kaikkiaan 30 venäläistä sotalaivaa. Ne treenasivat muun muassa ilmapuolustusta, sukellusvenejahtia ja vieraiden alusten torjuntaa. Tuo harjoitus alkoi 21. syyskuuta, asemiin ajo alkoi jo 20.9. Vain paria päivää aiemmin Greenpeace oli tehnyt Petšoranmerellä – joka sijaitsee Barentsinmeren vieressä - oman operaationsa venäläistä öljynporauslauttaa vastaan. 19. syyskuuta Venäjän rannikkovartiosto otti Greenpeacen aluksen haltuunsa kansainvälisiltä vesiltä ja pidätti sen miehistön.
Greenpeacen alus oli siis Venäjän arktisilla rannoilla juuri samaan aikaan kun Venäjän laivastolla oli siellä meneillään tai alkamassa laajat harjoitukset. Isoja merialueitahan ne ovat ja Greenpeace oli ilmeisesti satojen kilometrien päässä harjoitusalueesta, mutta laivat on tehty liikkuviksi. Ajankohtia vertaamalla on vaikea välttää ajatusta siitä, että Greenpeacen ei ehkä olisi kannattanut olla juuri siihen aikaan liikkeellä juuri siellä.
Pidätykset on julkisuudessa yleensä yhdistetty Venäjän tiukentuneeseen asenteeseen kansalaisjärjestöjä kohtaan. Venäjän näkökulmasta on saattanut näyttää myös siltä, että ulkomaalainen, jo kertaalleen venäläistoimintoja häirinnyt alus oli liikkeellä tuntemattomin aikein samoilla seuduilla, joilla juuri oli alkamassa Pohjoisen laivaston vuoden tärkein sotaharjoitus ja jonka alueen poikki oli kohta palaamassa koko Venäjän ydinkäyttöinen kalusto.
Tällä ei ole tarkoitus sanoa mitään tapahtumien syistä ja seurauksista, koska niistä ei mitään todisteita ole. Silti tekee mieli pohtia, ovatko kaikki asioiden kulkuun vaikuttaneet tekijät olleet julkisuudessa.
Mutta arktista strategiaa tässäkin toteutetaan – Venäjän arktista strategiaa. Sellainen on peräisin viime talvelta, ja siinä on listattu vino pino isoja asioita. Sotilaallisen turvallisuuden varmistaminen on yksi niistä, mutta paperissa liikutaan yhdyskuntatekniikasta matkailuun, energiatehokkuuteen ja perinteisiin elinkeinoihin.
Ja kyllä, ympäristöstä huolehtiminen ja luonnonvarojen hyödyntäminen aiotaan tässäkin yhdistää.