Sotaharjoitukset: Ou­lu­lai­nen Teemu Hil­tu­nen, 25, sai käskyn ker­taa­maan ja suureen Na­to-har­joi­tuk­seen

Yritykset: Kem­pe­le­läi­sen Lehdon työ­ka­lu­ja huu­to­kau­pa­taan nyt pilk­ka­hin­taan

Vastaa kyselyyn: Pitääkö hiih­to­lo­mal­la hiih­tää?

Mainos: Tilaa Kaleva tästä

Kolumni

Tulot ja kou­lu­tus vai­kut­ta­vat ter­vey­teen

Kuntien verotulot Uudenmaan maakunnan kunnissa olivat pari vuotta sitten 4?058 euroa asukasta kohden, Pohjois-Pohjanmaalla 2?921 euroa. Helsingin kaupungin verotulot olivat 4?199, Oulun 3?327 ja Pudasjärven 2?283 euroa asukasta kohden.

Kuntien verotulot Uudenmaan maakunnan kunnissa olivat pari vuotta sitten 4?058 euroa asukasta kohden, Pohjois-Pohjanmaalla 2?921 euroa. Helsingin kaupungin verotulot olivat 4?199, Oulun 3?327 ja Pudasjärven 2?283 euroa asukasta kohden.

Isoja eroja siis. Verotulot vaikuttavat kunnan mahdollisuuksiin hoitaa palveluja, tukea kuntalaisia tai elinkeinotoimintaa. Mutta kunnan verotulot ovat merkki myös kuntalaisten tulotasosta ja se vaikuttaa suoraan ihmisten elämään: asumiseen, ravintoon, harrastuksiin, terveyspalvelujen käyttämiseen.

Pienituloisen mahdollisuudet ovat rajallisemmat. Siten pudasjärvisten mahdollisuudet samanlaiseen elämään kuin helsinkiläisillä ovat puolta huonommat.

Tämä on kuitenkin vain alueellinen tapa tarkastella tuloeroja. Tilastokeskus on selvittänyt muun muassa eri sosiaalisten ryhmien käytettävissä olevia tuloja vuonna 2008. Käytettävissä oleviin tuloihin luetaan myös tulonsiirrot kuten toimeentulotuki, työttömyyskorvaukset tai lapsilisät.

Kun kaikki tulonsaajat jaetaan kymmeneen ryhmään tulojen mukaan, työntekijät, yrittäjät ja toimihenkilöt sijoittuvat melko tasaisesti kaikkiin tulokymmenyksiin. Näissä ryhmissä on siis jokseenkin yhtä paljon pieni- kuin isotuloisiakin. Eläkeläisistä puolet kuuluu neljään pienituloisimpaan ryhmään, opiskelijoista 80 ja työttömistä lähes 70 prosenttia taas kaikkein pienituloisimpiin.

Suomi kutsuu itseään hyvinvointivaltioksi, jossa tuloerojen sanotaan olevan pieniä. Kansainvälisessä vertailussa näin ehkä onkin. OECD on selvittänyt tuloeroja 30 maassa ja Suomi sijoittuu tuloerojen pienuudessa seitsemänneksi. Esimerkiksi Ruotsi on reippaasti meitä edellä paljon pienemmillä tuloeroilla.

Tuloerot Suomessa ovat kasvamassa, OECD:n mukaan viime vuosina vertailumaista kaikkein nopeimmin. Tuloerojen suuruutta mitataan niin kutsutulla Gini-kertoimella: mitä suurempi kerroin on, sitä suuremmat ovat tuloerot. Tässä Suomen Gini-kertoimesta muutamia poimintoja vuosien varrelta. Vuonna 1976 kerroin oli 21,5, vuonna 1981 se oli 20,5.

Silloin 70--80-luvuilla rakennettiin hyvinvointivaltiota, tuloeroja pyrittiin tasaamaan tosissaan ja kerroin oli 20,2 vielä vuonna 1990. Kerroin pysytteli matalana laman ajan vuoteen 1995, jolloin Suomi piti vielä vähäosaisistaan huolta. Sen jälkeen tuloerot lähtivät nopeaan nousuun ja Gini-kerroin oli vuonna 2007 jo 28,0.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos ovat Teroka-hankkeessa selvittäneet tulo- ja koulutustason sekä työssäolon tai työttömyyden vaikutusta terveyteen ja terveyseroihin. Vastaavaa selvitystä on tehty myös Pohjois-Pohjanmaalla.

Raporteista käy ilmi monta mielenkiintoista yksityiskohtaa. Esimerkiksi työssä olevista terveytensä kokee keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi noin 30 prosenttia, kun taas työttömistä noin puolet. Terveytensä huonoksi kokevien työttömien osuus kaikista työttömistä on hiljalleen noussut vuodesta 1995 lähtien. Sattumaa vai ei: tuloerot ovat juuri samana aikana vain suurentuneet. Jokseenkin samanlainen ero on niiden välillä, jotka ovat käyneet koulua enintään yhdeksän vuotta tai yli kolmetoista vuotta: korkeammin koulutetut kokevat itsensä terveemmiksi.

Entäpä elinaika? Teroka-hankkeessa on selvitetty, kuinka monta elinvuotta on edessään 35-vuotiaalla. Vuonna 1984 oli 35-vuotiaaalla miespuolisella ylemmällä toimihenkilöllä edessään vielä runsaat 41 elinvuotta. Samanikäisellä "tavallisella" työmiehellä näitä vuosia oli jäljellä rapiat 36. Kun hypätään vuoteen 2004, 35-vuotiaalla ylemmällä toimihenkilöllä on edessään 46 elinvuotta, työmiehellä alle 40 vuotta. Siis molemmat elävät tänä päivänä vanhemmaksi, mutta ero parempipalkkaisen ja huonompipalkkaisen välillä on kasvanut. Sattumaa vai ei, kun verrataan tuloerojen kasvuun?

Sairastavuudessa on selviä eroja. Pienituloisilla ja vähemmän koulutetuilla on enemmän monia sairauksia verrattuna suurempituloisiin ja enemmän koulutettuihin.

Eroja on myös terveyspalvelujen käytössä, kuten saattaa odottaakin.

Merkillisiäkin eroja löytyy: sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään yhtä paljon niin pieni- kuin suurituloisille, mutta pienituloisten kuolevuus sepelvaltimotautiin on silti lähes kolminkertainen verrattuna suurituloisiin. Tuloerojen kasvua ei viime vuosina ole pidetty pahana. Päinvastoin: on ajateltu, että tuloerot kannustavat ponnistelemaan aina vain paremmin, ja silloin koko kansantalous menestyy. Jos kuitenkin otetaan huomioon tuloerojen vaikutukset terveyteen, saattaa kansantalousetu häipyä sinne terveydenhuollon kustannuksiin.

Sitä paitsi ei voi olla oikein, että taloudellisesti huonommassa jamassa olevat ja vähemmän koulutusta saaneet ihmiset sairastavat muita enemmän.

Tuloerot eivät varmaan ole ainut syy terveyseroihin, mutta tilastojen valossa vaikutus kuitenkin on merkittävä. Sosiaalietuudet eivät koskaan riitä tuloeroja tasaamaan, vaikka ne ovatkin tärkeitä kaikkein vähäosaisimmille.

Terveyseroja toki pyritään korjaamaan, se on parhaillaan menossa olevan valtakunnallisen Terveys 2015-ohjelman merkittävin tavoite. Ohjelma on hyvä, mutta sen onnistumiseksi tarvitaan koko yhteiskunnassa täyskäännös myös tulonjakoajattelussa.

Kirjoittaja on yleislääketieteen erikoislääkäri ja Kuusamon terveyskeskuksen ylilääkäri.