Ajatus tuntuu mukavalta.
Linnanmaan kampusalueelta ajettaisiin Alppilan bulevardia pitkin ratikalla keskustaan.
Sitten toiseen suuntaan ja välillä kolisteltaisiin Kaukovainiolle.
Monen mielestä raitiovaunuliikenne tekisi Oulusta ison kaupungin. Imagokin kasvaisi.
Helsingin ja Espoon jälkeen Suomen kolmanneksi suurin kaupunki onm Tampere, jonne rakennetaan raitiotietä.
Oulu on viidenneksi suurin, mutta eroa Tampereeseen on vain kolmisenkymmentä tuhatta asukasta.
Juuri nyt Oulun kasvu tosin yskähtelee. Erona Tampereeseen on hajanaisempi kaupunkirakenne.
Oulun raitiovaunuliikenteen plussat ja miinukset on hyvä selvittää: virallisesti, aukottomasti, kiihkottomasti. Joukkoliikenteen kehittäminen on tärkeä asia.
Sen arvaa, että iso miinus tulee kustannuksista. Onhan hintalapussa kyse aika monesta "kallioparkillisesta". Tampereelle raitiotien kokonaiskustannukset on arvioitu lähes 300 miljoonaksi.
Muitakin kysymyksiä noussee esille:
Mahtuuko raitiotie Merikosken silloille, kun samanaikaisesti pitää päästä myös autoilla, busseilla, jalkaisin ja polkupyörällä?
Ratikkayhteys rakennettaisiin 2030-luvulla, jolloin Linnanmaalla olisi paljon nykyistä enemmän palveluita. Olisiko sitten enää tarvetta ajella keskustaan?
Plussaa voi antaa ideasta sinänsä. Kasvamisen rohkeudestakin on puhuttu.
Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2026 haluava Oulu lahjoitti alkukesästä Helsingille Ouluspora-raitiovaunullisen kulttuurielämyksiä.
Hakemus kulttuuripääkaupungiksi jätetään 2020 ja päätös tulee kaksi vuotta myöhemmin.
Ratikka-asian ratkeaminen vie sekin vuosia.
Kyse on lopulta Oulun joukkoliikenteen kehittämisestä ja yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Alppilan bulevardin varteen voisi tulla tuhansia asuntoja.
Tulleeko se ratikka?, voi kysyä oululaisittain.
Ratikan sijasta vedonlyöntisuosikkeja ovat nykyisen bussiliikenteen kehittäminen ja nivelbussi.