Toipilasurheilijoita ei kannata lähettää olympiakisoihin – he vain alisuorittavat siellä ja tulee turistimatka. Nytkin sai Yle selitellä lähes jokaisen suomalaisen urheilijan heikkoa esitystä loukkaantumisesta toipumisella.
Kilpailu huipulla on äärimmäisen kovaa, pitää siis olla varmasti iskussa ja kunnossa, kun sinne lähtee – toivotaan toivotaan ei käy. Tiukempi seula valintoihin ja kriteerinä todellinen menestymismahdollisuus maailman huippujen joukossa.
Entisaikaan, esimerkiksi 1950- ja 1960-luvulla oli nuorisolla kunnia-asia urheilla ja kilpailla. Silloin meistä pienestä kansastakin seuloutui menestyjiä, huippuja maailman mittelöihin.
Ennen ei ollut juuri muuta vapaa-ajalle kuin urheilu ja kuuluminen urheiluseuraan. Nykyään on ihan liikaa muuta täyttämässä vapaa-aikaa ja myös lajikirjo on laajentunut yleisurheilun ulkopuolelle eikä fyysisellä urheilulla ole enää samaa arvoa ja statusta kuin ennen edes kunnon ja oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.
Mediaseksikkäät joukkuelajit, esimerkiksi pallopelit vetävät harrastajia enemmän puoleensa kuin rankemmat fyysiset yksilölajit.
Ja kyllä totuus on, että omassa lajissa menestyäkseen täytyy siihen omistautua 110-prosenttisesti ja 24/7. Vain oman ajan totaalinen satsaus voi tehdä huippu-urheilijan. Ja lopuksi: liikunnan harrastaminen on tärkeää meille jokaiselle.
Kalle Määttä
Oulu