Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.
Oulunsalo Soi 20 vuotta - Taiteelliset johtajat-konsertti 25.8.
Perjantai-illan 25.8. klo 18 konsertti kaupungintalon juhlasalissa johdatti kuulijat läpi vuosisatojen. Musiikkitarjontaa oli moneen makuun. En tiedä, mitkä ovat tärkeimmät vetovoimatekijät, kun lähdemme konsertteihin: konsertin ohjelmatarjonta, arvostetut esiintyjät, sosiaaliset tekijät tai ehkä aivan muut syyt. Nyt joka tapauksessa sali täyttyi viimeistä paikkaa myöten. Minä eläkeläinen tunsin olevani vertaisteni joukossa, nuoria oli valitettavan vähän.
Konsertin alussa tervetulotoivotusten jälkeen oli säveltäjä Kalevi Ahon puheenvuoro, jota olin odottanut innolla. Valitettavasti en saanut puheesta juuri mitään selvää, mikrofoni teki puheen sameaksi. Syytin vanhoja korviani ja kysyin nuoremmalta kuulijalta, oliko hän saanut selvää, mutta hänkin oli erottanut sieltä täältä vain jonkin sanan. Harmi! Oli kyllä mukavaa nähdä kuuluisa säveltäjä livenä ja kuulla myöhemmin konsertissa Sateen aikaan -sävellyksensä maailman toisena esityksenä; kantaesitys oli ollut edellisenä päivänä.
Konsertti alkoi japanilaisen Mitsunagan (1965-) sävellyksellä Samurai (2012). Izumi Tateno soitti hänelle itselleen omistetun sävellyksen. Samuraista tulee mieleen japanilaiset soturit ja ehkä odotin jotain sotilaallista ryskettä, mutta musiikki oli helposti ymmärrettävää. Voisikohan sanoa tonaalista? Minulle musiikin ei-ammattilaiselle ko. säveltäjä on aivan tuntematon, mutta hauska oli tutustua.
Oulussakin virkamiehenä asustanut E. Tulindberg (1761-1814) oli hieno säveltäjä. Saimme kuulla hänen jousikvartettonsa n:o 4 G-duuri, op. 3 n:o 1 vuodelta 1784. Musiikki oli riemukasta, kaunista ja ennen kaikkea taidokasta Meta4-jousikvarteton ansiosta. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Meta4-kvartettia, mutta hehän kiertelevät konsertoimassa eri puolilla maailmaa. Ohjelmavihkosessa oli kiinnostavaa tietoa jousikvarteton taustasta. Oulussahan on Tulindbergiä kunnioitettu nimeämällä Musiikkikeskukseen hänelle sali vuonna 1991 opetustiloineen.
Sibelius oli mukana konsertissa Die stille Stadt op. 50 n:o 5 sävellyksellä (1906). Sibeliushan opiskeli myös Saksassa, mutta Hiljaisen kaupungin inspiraatio tuli kuulemma saksankielisestä runosta. Saimme runon sanat saksaksi ja suomeksi, joten oli helppo seurata mezzosopraanomme Virpi Räisäsen hienoa esitystä Izumi Tatenon myötäilemänä.
Kalevi Ahon sävellys on tehty Oulunsalo Soi -juhlavuoden kunniaksi. Se pohjautuu Tuomas Anhavan runoihin. En ole Anhavan runouden asiantuntija, enkä tiedä Sateen aikaan -runojen taustoista sen enempää. Anhavahan on suomentanut myös japanilaista runoutta. Virpi Räisänen eläytyi runojen sisältöön voimakkaasti ja kuulijoita auttoi ohjelmassa ollut runoteksti.
Modernia runoutta, modernia sävellystä. Oli kiintoisaa tutustua, vaikka pidän enemmän klassisesta, melodisesta musiikista; 1800-luvun romantiikan aika on suosikkini. Ehkä sadan vuoden päästä tämä atonaalinen musiikki on klassista, jota kaikki ymmärtävät ja mielellään kuuntelevat.
Konsertti jatkui vielä samaan moderniin tyyliin Jukka Tiensuun (1948-) Egeiro (2013) -sävellyksellä, jonka Izumi Tateno soitti. Tämäkin pianoteos on omistettu Tatenolle. Iäkäs mestari, yksi Oulunsalo Soi -festivaalin perustajista, osoitti musiikin voimaa tässäkin konsertissa. Häntä on joskus kutsuttu pianon samuraiksi.