Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Tu­let­han pian minut huo­maa­maan?

Aika, jota olemme eläneet yli kaksi kuukautta, aiheuttaa meille monille hyvin monenlaisia haasteita, ajatuksia ja tunteita.

Kollektiivista hätää koetaan paljon ikäihmisten ja muistisairaiden sekä omaishoitajien läheisten parissa. Haasteita on myös yksiköissä, joissa hoidetaan monisairaita ikäihmisiä.

Eräässä perheessä hoidettava iäkäs herrasmies totesi vaimolleen, joka sanoi lähtevänsä vessaan: ”Tulethan pian minut huomaamaan?”

Me ymmärrämme viestin sisällön. Älä jätä minua kauaksi aikaa yksin.

Muistisairaan käsitys omasta itsestä sairauden edetessä murenee, ja siitä seuraa hänelle epävarmuutta, ahdistusta, turvattomuutta ja takertumista läheiseen hoitajaan. Sairas kokee itsensä ja olemassaolonsa ikään kuin toisen kautta.

Hoivakodeissa on poikkeustilan takia poikkeusolot ja järjestelyt. Hoitajilla on yllään suojavarusteet, resurssit vaihtelevat, henkilöstö sairastaa ja uusia työntekijöitä osallistuu hoitoon.

Muistisairaan voi olla hyvin vaikea ymmärtää muuttunut tilanne. Asukkaiden kokema turvattomuus ja ahdistus saavat aikaan haasteita hoidossa ja huolenpidossa.

Jokaiselle asukkaalle ei riitä hoitajien tarjoamaa turvaa. Muuttunut hygieniatason ylläpito ja erityistilanteet haastavat priorisoimaan työajankäyttöä. Hoitajien jaksaminen juuri nyt erityisesti koskettaa meitä.

Ennen poikkeustilaa läheisiä kävi avustamassa ruokailuissa. Käytiin tervehtimässä, juhlittiin syntymäpäiviä. Laulettiin ja muisteltiin, ulkoiltiin.

Fysioterapeutit kuntouttivat, erilaiset virkistystuokiot toivat arkeen aktiivisen arjen elementtejä.

Kampaajat ja jalkahoitajat ovat kadonneet. Suurta ahdistusta koetaan sekä asukkaiden että omaisten ja läheisten parissa.

Ristiriitaiset toiveet hoivakotien ovien aukeamisista on useiden mielissä.

Monet omaiset ovat kertoneet tilanteen olevan kestämätön. Vaikeasti muistisairaan kanssa yhteys puhelimitse ei suju. Tarvitaan kiireetöntä läsnäoloa, kosketusta ja tuttuja kasvoja. On selvää että psykososiaalisiin tarpeisiin ei voida vastata.

Kaiken tämän ikävän rinnalla on hyvä tehdä itselle mielihyvää tuottavia asioita. Murehtimiseen ei ole hyvä jäädä. Pidä huolihetki kerran päivässä. Puhu jollekin ja ilahduta omalla soitolla jotakin puheluasi odottavaa. Muistuta itseäsi elämäsi hyvistä asioista. Kiitä itseäsi onnistumisista. Ole itsellesi myötätuntoinen.

Hyvä aktiivinen arki on oman terveyden hoitoa.

”Tulethan pian minut huomaamaan” - toivomme että se aika koittaa mahdollisimman pian.

Sirpa Remahl
Sairaanhoitaja, muistiasiantuntija