Aune Sundman hymyilee yhteispäivystyksen aulassa.
Kerran viikossa hän pukeutuu sinioranssi liiviin, jossa lukee ”vapaaehtoinen”. Rinnuksessa oleva lappu kertoo henkilön olevan sairaalaopas.
– Ryhdyin tähän vähän toista vuotta sitten. Huomasin ilmoituksen ja ajattelin, että tuossapa sopiva harrastus.
Leskeksi jääneellä Sundmanilla, joka oli ennen eläkepäivään toiminut fysioterapeuttina, oli nyt aikaa auttaa muita.
– Sairaala oli ollut maailmani noin 30 vuotta. Otin yhteyttä vapaaehtoistoiminnan koordinaattoriin ja menin kurssille.
Aluksi Sundman toimi vapaaehtoisena avohoitotalolla. Viime lokakuussa hän tuli pilotoimaan vapaaehtoistoimintaa yhteispäivystykseen.
– Perehdytän työhön uudet tulijat. Meitä on tässä kuusi vakituista ja pari satunnaista. Lisää tarvittaisiin.
Lämmin kohtaaminen
Välitön, lämmin, iloinen ja palvelualtis.
Näillä sanoilla yhteispäivystyksessä työskentelevä apulaisosastonhoitaja Petteri Piispanen kuvailee Sundmania.
– Niin, tässä on oltava ulospäin suuntautunut ja sosiaalisesti sensitiivinen. On osattava lähestyä ihmisiä ja viedä asioita eteenpäin hätääntymättä, Sundman jatkaa.
Vuorovaikutustaitojen lisäksi tarvitaan oma-aloitteisuutta. Aina potilas tai hänen saattajansa ei uskalla tai jaksa lähestyä, vaikka haluaisikin.
– Koko aulan ilme saattaa kirkastua, kun istahdan jonkun viereen juttusille, kertoo Sundman.
Vapaaehtoiset työskentelevät yhteispäivystyksessä kello 17–20, etupäässä maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.
– Näymme yleensä aulassa, myös yhteispäivystyksen vanhalla puolella.
Joku saattaa tarvita apua ilmoittautumisessa, joku toinen välipala-automaatin luona. Joku puolestaan kaipaa juttukaveria, lämmintä kohtaamista.
Päivystykseen tulee monenlaisia asiakkaita, myös päihtyneitä.
– Kertaakaan minua ei ole pelottanut enkä ole joutunut vaikeisiin tilanteisiin. Sitä paitsi vartijat ovat lähellä ja näkevät tilan koko ajan, Sundman sanoo.
Vuoron jälkeen vapaaehtoiset raportoivat illasta. Ylös kirjataan myös epäkohdat, jos niitä havaitaan.
Ei henkilökuntaa
Vapaaehtoisella ei tarvitse olla kokemusta alalta, sillä hän ei osallistu hoitotyöhön missään vaiheessa.
– Voimme saatella tutkimuksiin mutta emme esimerkiksi lähde mukaan hoitotilaan. Emme myöskään saa lähteä vaikkapa avustamaan vessareissulle, Sundman huomauttaa.
Pelisääntöjen on oltava selvät turvallisuuden ja vastuun vuoksi.
Piispanen korostaa, että vaikka vapaaehtoiset eivät ole osaston työvoimaa eivätkä henkilökunnan roolissa, he tekevät hyvää työtä.
– Aune ja muut ovat asiakkaitamme vastassa. Ohjaavat ja kuuntelevat, antavat aikaansa. Näin hoitohenkilökunta voi keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön, eli meillähän on tässä vain voitettavaa, Piispanen kiittelee.
– Mitä me vapaaehtoiset tästä saamme? Hyvän mielen. Palaute asiakkailta on ollut 99-prosenttisesti positiivista. Kiitosta tulee jo siitä, että olemme olemassa, Sundman iloitsee.
Yleinen vapaaehtoistoiminta OYS:ssa
* Osa Järjestöt sairaalassa -hanketta (2016–2018), joka koordinoi toimintaa OYS:ssa.
* Pelisäännöt on laadittu yhdessä sairaalan kanssa.
* Vapaaehtoisten oikeuksiin kuuluu saada tehtävään riittävä perehdytys, ohjaus ja tuki.
* Vapaaehtoinen ei osallistu hoitotyöhön. Hän sitoutuu vaitioloon eikä saa esimerkiksi markkinoida tuotteita, lääkkeitä, tutkimuksia tai hoitoja.
* Järjestöpiste Kaiku Avohoitotalossa tarjoaa lisätietoa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnasta.
* Seuraava Vapaaehtoisena erikoissairaanhoidossa -kurssi pidetään OYS:ssa 4. lokakuuta.