Kuva: Sanna Myllykangas
Tuittu kuljeksi ympäri metsää ärtyneenä. Lumikko potkiskeli lumikasojen alta paljastuneita käpyjä ja hypähti välillä jäljellä olevien pienten lumikasojen päälle upoten sääriään myöten märkään lumeen.
Oli sellainen päivä, jolloin mikään ei tuntunut innostavan.
”Onneksi ei sentään sada vettä”, Tuittu yritti ajatella positiivisesti.
Lumikko käveli ympäriinsä ja tarkkaili lumen alta paljastunutta maata.
Pian tämä huomasi olevansa lähellä metsälampea. Yläpuolelta kuului siipien havinaa.