Kuva: Sanna Myllykangas
”Mitä sinä Asta oikein olit tekemässä?” Tuittu-lumikko kivahti tyttökettu Astalle.
Asta otti vaistomaisesti askeleen taaksepäin ja katsoi hämmentyneenä Tuittua.
”Kuinka niin? Minähän vain tutkin, miksi jäljet ovat oudossa rykelmässä”, Asta vastasi.
”Ai tutkit vai? Minä olen varma, että olit aikeissa syödä herkkuni”, Tuittu tuhahti.
”Mitkä herkut?” Ollikin heräsi keskusteluun.
”Älkää esittäkö tietämättömiä!” Tuittu ärjyi hermostuneena.
”Häipykää herkkuapajaltani, jotta voin nautiskella evääni rauhassa”, Tuittu jatkoi topakasti.
Ketut katsoivat ihmeissään toisiaan ja kulkivat vähin äänin läheisten puiden taakse suojaan.
Marika Lämsä