Tui­ras­ta ei löy­ty­nyt ra­di­ka­li­soi­tu­nei­ta, mutta muuten lä­hiö­po­lii­si­ko­kei­lu on ollut me­nes­tys – Toi­min­ta jatkuu ja laa­je­nee Oulussa

Oulun poliisilaitoksen komisarion Eeva Törmänen tutki Tuiran lähiöpoliisihanketta ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössään. Tutkimuksessa selvisi, että poliisin lisääntynyt läsnäolo Tuirasi paransi alueella asuvien ja toimivien turvallisuuden tunnetta.

Oulu

Lähiöpoliisitoiminta Tuirassa on ollut onnistunutta, ja sillä on saatu aikaiseksi konkreettisia tuloksia. Lähiöpoliisipartio on pystynyt puuttumaan tehokkaasti esimerkiksi kirjaston, huoltoaseman, kaupan ja ostoskeskuksen ympäristössä ilmenneisiin häiriöihin. Tämä on parantunut alueella asuvien ja toimivien turvallisuuden tunnetta.

Avainasemassa on ollut se, että partio saattaa olla läsnä häiriöpaikalla toistuvasti, mikä ei normaalin hälytyspartioinnin puitteissa ole mahdollista.

Tiedot käyvät ilmi Oulun poliisilaitoksen komisarion Eeva Törmäsen Poliisiammattikorkeakoulussa tekemästä tutkimuksesta.

– Tuiran lähiöpoliisitoiminta on todellakin todistanut arvonsa yllättävästikin, hän sanoo.

Tehokas partio

Lähiöpoliisitoiminta käynnistyi Tuirassa helmikuussa 2019. Hankkeen oli määrä päättyä viime vuodenvaihteessa, mutta se sai myöhemmin jatkoaikaa tämän vuoden loppuun. Törmäsen ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyö käsittelee alkuperäistä hankeaikaa eli vuotta 2019.

Lähtöajatuksena oli tarkastella, onko sillä vaikutusta, jos yksi partio käyttää puolet työajastaan lähiöpoliisitoimintaan hälytyspartioinnin ohessa.

– Lopputulos oli, että turvallisuuden tunne oli haastattelujeni perusteella lisääntynyt jo poliisin pienellä näkyvyyden lisäämisellä, Törmänen toteaa.

Tutkimuksensa hän nojaa paljolti haastatteluihin. Törmänen haastatteli lähiöpoliisitoimintaan työnsä puolesta liittyviä henkilöitä ja Tuirassa vaikuttavia ihmisiä, kuten paikallista eläkeläistä ja huoltoasemayrittäjää. Haastatellut pitivät poikkeuksetta kokeilua onnistuneena.

Törmänen toteaa, että poliisin ennalta estävä toiminta on osoitettu tutkimuksissa tehokkaaksi. Tuiran tapauksessa tehoa selittää myös sen tekijäpartio, vanhemmat konstaapelit Lau­ri Kur­ke­la ja Han­nu Määt­tä.

– Tietysti sekin vaikuttaa, että poliisipartio oli niin älyttömän aktiivinen ja aikaansaava. He käyttivät työajan niin tehokkaasti hyväkseen, että tulostakin tuli.

Jatkoa seuraa

Kiitellyn lähiöpoliisikaksikon työ on jatkumassa Tuirassa ensi vuonnakin, kertoo ylikomisario Jyrki Kivirinta Oulun poliisilaitokselta.

– Toiminta on hieman muuttumassa. Lähiöpoliisi-nimi häipyy ja se korvautuu lähipoliisilla, Kivirinta kertoo.

Lähipoliisitoiminta on laajenemassa muuallekin kuin Tuiraan. Kivirinnan mukaan poliisi jakaa Oulun ja ympäristön alueisiin. Kenttäryhmille annetaan vastuita tietyille alueille, ja ryhmien sisällä vastuita osoitetaan tietyille henkilöille.

– Näillä näkymin ainakin nämä kaksi herraa jatkavat samalla tavalla, mutta alue saattaa laajentua hieman, Kivirinta kertoo Tuiran lähiöpartion työstä.

(Juttu jatkuu kuvan alapuolella.)

Komisario Eeva Törmänen sanoo, että lähiöpoliisikokeilu valikoitui hänen tutkimusaiheekseen osin siksi, että hän on ollut jo pitkään kiinnostunut poliisin ennalta estävästä työstä.
Komisario Eeva Törmänen sanoo, että lähiöpoliisikokeilu valikoitui hänen tutkimusaiheekseen osin siksi, että hän on ollut jo pitkään kiinnostunut poliisin ennalta estävästä työstä.
Kuva: Oulun poliisilaitos

Ei näy tilastoissa

Vaikka toiminta Tuirassa on saanut kiitosta, avausvuoden rikostilastoissa ei suuria muutoksia näkynyt. Eeva Törmänen ei pitänyt niiden tuijottamista tutkimuksensa kannalta erityisen hedelmällisenä. Esimerkiksi tilastoidut liikennerikokset alueella lisääntyivät, mutta se selittyy sillä, että poliisi oli enemmän paikalla valvomassa liikennettä.

Lähiöpoliisitoiminnassa on kyse rikoksia ennalta estävästä työstä. Sen tuloksia on Törmäsen mukaan hankala mitata erityisesti lyhyellä aikavälillä.

– Jos rikosta ei tapahdu, niin eihän se mihinkään tilastoon silloin mene, hän sanoo.

Muutosta turvallisuuden tunteen kehittymisessä voitaisiin mitata, mutta se edellyttäisi, että asiaa selvitettäisiin esimerkiksi kyselytutkimuksilla ennen lähipoliisitoiminnan aloittamista ja tietyn määräajan jälkeen.

Tuirassa asiaa ei tutkittu ennen lähiöpartion työn alkua, joten mitattavaa muutosta ei voida osoittaa.

Mykkäsen sanat alkusysäys

Lähiöpoliisitoiminta Tuirassa käynnistyi, kun koko valtakunta kohisi Oulussa paljastuneista lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Osa niistä oli tapahtunut Tuirassa, ja monet vetivät yhtäläisyysmerkit kahden asian välille.

Törmäsen tutkimuksessa todetaan, että alkusysäys Tuiran lähiöpoliisitoimintaan oli kuitenkin muualla: Sipilän hallituksen sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) oli lausunut huolensa, että Suomeen saattaisi syntyä lähiöitä, joissa poliisilla ei ole sananvaltaa. Julkisuudessa hän puhui tästä esimerkiksi käsiteltäessä Ruotsin ongelmalähiöiden mellakoita.

Vaikka lähiöpoliisikokeilun alkuperä onkin tuo, Tuira ei kuitenkaan valikoitunut toiminta-alueeksi siksi, että sitä oltaisiin pidetty erityisen ongelmaisena alueena. Valintaan vaikuttivat enemmän kokeilun mahdollistavat käytännön syyt.

Yhdeksi kokeilun tavoitteeksi kirjattiin joka tapauksessa radikalisoitumisen estäminen.

Tämä kariutui siihen, että Tuirassa ei ilmennyt merkkejä radikalisoitumisesta.

Haalarityö ei ole aina tehokkain tapa toimia

Vaikka lähiöpartio ei ääriajattelijoita Tuirassa tavannut, voi heitä silti alueella olla. Partion näkemys on, että virkahaalareissa liikkuva poliisi ei tavoita heitä tai syrjäytymisvaarassa olevia, joihin hankkeen puitteissa pyrittiin myös vaikuttamaan.

Eeva Törmäsen tutkimuksesta on luettavissa, että vaikka niin sanotut kunnon kansalaiset arvostavat poliisin näkyvää läsnäoloa, kaikissa tapauksissa se ei ole tehokkain tapa toimia.

– Kansalaisten turvallisuuden tunteeseen voidaan vaikuttaa poliisiautolla näyttäytymällä, mutta sillä ei ole vaikutusta rosvoihin. Tulevaisuudessa harkitsemme, tekisimmekö yövuoroja siviilimallisella poliisiautolla. Se lisäisi valvonnan tehokkuutta ja rikollisten kiinnijäämisriskiä, Törmänen lainaa tutkimuksessaan lähiöpoliisikaksikon pohdintaa.

Törmäsen haastattelemien henkilöiden toiveissa poliisin näkyvää läsnäoloa toivottiin jopa tapahtunutta enemmän.

Katosivatko häiriöt vain silmistä?

Törmänen toteaa tutkimuksessaan, että lähiöpoliisityön ensimmäisen vuoden aikana oli havaittu, että Tuira on läpikulkupaikka myös rikollisuuden osalta. Alueella tapahtuu rikoksia, mutta tekijät eivät välttämättä asu alueella.

Lähiöpoliisien tehtäviin ei kuulunut rikostutkinta, mutta tarmokas kaksikko onnistui myös selvittämään toimintansa ohessa rikoksia. Esimerkkitapaus sattui, kun Eeva Törmänen oli lähiöpartion mukana tekemässä heidän työstään havaintoja.

Partio kohtasi kaupan pihalla kaksi poliisille ennestään tuttua miestä. Toinen heistä osoittautui etsintäkuulutetuksi. Toisella oli hallussaan varastettu maastopyörä. Pyörä palautettiin omistajalleen työvuoron aikana. Etsintäkuulutettu maksoi sakkonsa ja vältti näin vankilan.

Tampereella aikaisemmin toteutetussa nollatoleranssihankkeessa onnistuttiin rauhoittamaan kaupungin keskustaa puuttumalla matalalla kynnyksellä pikkurikoksiin. Perimmäinen ongelma ei kuitenkaan ratkennut, vaan häiriöt siirtyivät muualle.

Tuirassa lähiöpoliisit onnistuivat poistamaan häiriöitä tietyiltä alueilta, mihin Törmäsen haastattelemat ihmiset olivat tyytyväisiä. Se jäi kuitenkin auki, kuinka syvästä vaikutuksesta on kysymys.

– Kävikö Tuirassa kuten Tampereella, että häiriöiden syihin ei pystytty puuttumaan niin perusteellisesti että ne olisivat loppuneet, vaan häiriön aiheuttajat vaihtoivat paikkaa, ollen vain poissa poliisin silmistä, Törmänen kysyy opinnäytetyössään.