Tui­ras­sa väijyy Miliisi

Oululaissyntyisen Erkki Seppäsen ideasta vuosituhannen vaihteessa syntynyt Tuiran Miliisi irvailee teksteissä ja musiikissaan leppoisana uinuvalle perisuomalaiselle elämänmenolle.

"Desperado -kauden ryyppyreissut ja traagiset naisjutut olivat todella ajankohtaisia juttuja silloin kun levymme laulut kirjoitin, mutta nyt olen oppinut jo nauramaan niille", Tuiran Miliisi -yhtyeen laulaja Erkki Seppänen tunnustaa.
"Desperado -kauden ryyppyreissut ja traagiset naisjutut olivat todella ajankohtaisia juttuja silloin kun levymme laulut kirjoitin, mutta nyt olen oppinut jo nauramaan niille", Tuiran Miliisi -yhtyeen laulaja Erkki Seppänen tunnustaa.
Kuva: Arto Kiuru

Oululaissyntyisen Erkki Seppäsen ideasta vuosituhannen vaihteessa syntynyt Tuiran Miliisi irvailee teksteissä ja musiikissaan leppoisana uinuvalle perisuomalaiselle elämänmenolle.

"Muurahaispesää pitää sohia", Tampereella nykyisin englantia ja venäjää opettava Seppänen aloittaa, kun tapaan hänet maaliskuisena viikonloppuna tuiralaisessa pubissa.

"Musiikin tekeminen on minulle tehtävä, jonka kautta voin näyttää, etten ole käynyt koulujani ja elänyt elämääni turhaan", Oxfordissa kolme vuotta yleistä kielitiedettä opiskellut ja sen jälkeen Suomen ulkoasiain ministeriössä edustustoissa Pietarissa ja Moskovassa kaksi vuotta työskennellyt laulajakitaristi filosofoi.

Tuiran Miliisin korskeasssa punkissa tirisee kaukokaipuu. Yhtyeen debyyttisinglellä matkataan Tuiran synkeiltä perukoilta turvalliseen Lintulan kaupunginosaan.

Juopon Laulu-kappaleessa Seppänen palaa nuoruutensa Merikoskenkadulle, jonka katukuvaa vielä kymmenen vuotta sitten dominoi Cafe Valmeri-niminen kansankapakka.

"Cafe Valmeri jäi väkevästi nuoren miehen mieleen. Osa asiakkaista saattoi pitää päivittäin pistoolia taskussa. Ovella piti soittaa ovisummeria ja katsoa valvontakameraan, ennen kuin edes sisälle pääsi", Seppänen muistelee.

Tuiran Milisiin kiekon nimi on Ensimmäinen huomautus roskaväelle. Sitä voi hyvin pitää eräänlaisena miehisen elämänmenon leikekirjana.

Sävelmissä tuijotetaan tiettömille tunturitaipaleille, luetaan pornolehtiä ja podetaan kolmen päivän krapulaa.

"Olemme kaikki kolme koulutettuja heppuja, mutta jokainen meistä on jossain elämänsä vaiheessa käynyt myös pohjalla. Se tuo lauluihin realistista otetta", Seppänen tilittää.

Lauluntekijä kokee olevansa enemmän pienen ihmisen puolella. Hän kirjoittaa mieluummin elämän pikku tragedioista kuin yhteiskunnan hahmottomista epäoikeudenmukaisuuksista.

"Lauluissani on realistinen ote. Näen kaikkialla tragedioita, myös omassa elämässäni. Koomiselle toiselle puolelle voi kahden vuoden jälkeen nauraa", hän tilittää

Seppänen kirjoitti suuren osan levyn yhdestätoista laulusta muutama vuosi sitten valtavassa tunnekuohujen aallokossa

Hän sai Moskovassa asuessaan kahdessa päivässä kokea ihmiselon traagiset ja koomiset puolet. Ensin Seppäsen työsuhde sanottiin irti laittomasti ja vain päivää myöhemmin tyttöystävä jätti hänet.

"Kun istuin yksin autossani ja töistä pois potkittuna sekä naiseni jättämänä, oli se elämäni suurin pohjakosketus. Silloin yritin akun viimeisillä virtapiikeillä pitää autostereoita äänessä", mies muistelee.

Tuiran Miliisiä Seppänen pitää puhdasverisenä punkyhtyeenä.

"Punkissa parasta on vapaus. Jos soittaisimme metallia, tulisivat sen alagenret vastaan hyvin äkkiä. Ne rajoittaisivat soittoamme", Seppänen tarkentaa.

Hän kertoo, että yhtye, jossa hänen lisäkseen musisoivat rumpali Allan Seppänen ja basisti Juha-Pekka Maaninen, halusi debyyttinsä kuulostavan rouhealta ja livemäiseltä. Kuudessa päivässä äänitetyssä ja miksatussa levyssä onkin omituisella tapaa samanlaista vimmaa, kuin Pelle Miljoona & N.U.S: issa tai muussa suomalaisesta alkupunkissa.