Suomen Kotiseutuliitto valitsi Vuoden kaupunginosaksi 2019 Tuiran, perusteluina monipuolisuus ja monimuotoisuus.
7 000 asukkaan Tuira on toimiva kaupunginosa nykymuodossaan. Sitä Tuira oli myös silloin, kun talot olivat puuta ja pojat olivat poikia.
60-luvulla alkaneessa Tuiran hävitysvimmassa purettiin täysin asumiskelpoiset, mansardikattoiset kauniit puutalot ja piha-alueet. Pihoissa oli perunapenkit, kasvimaat, viinimarjapensaat ja kukkapenkit. Tuomet ja villiruusupensaat kukkivat talojen pihoilla.
Kun puutaloalue purettiin, menetettiin rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja.
Myös Tuiran nuorison kohtaamispaikka, urheilukenttä sai väistyä. Asumalähiö peitti alleen Tuiran kentän ja ympäröivän puutaloalueen, mikä muodostui Juoksijantien ja Kiertotien väliin.
Suuret ikäluokat olivat syntyneet 1940–1950-luvulla, alueella asui paljon lapsia ja nuoria. Urheilukenttä oli merkittävä kasvualusta. Lapsena kentällä viihdyttiin paremmin kuin kotona ja koulussa.
Leikki ja urheilu tehtiin aina ulkona omatoimisesti, mikä kehitti kestävyyttä. Kokoonnuttiin kentälle, jaettiin joukkueet ja alettiin pelata.
Urheilukentän läheisyydessä sijaitsi Oulun raajarikkoisten lastenkoti, jonka pojat olivat innokkaita ja halukkaita tulemaan mukaan, vaikka vesikelkalla tai kainalosauvoin; fyysinen rajoite ei ollut este, kaikki saivat pelata.
Ei ollut pakkasrajoja. Kovilla pakkasilla kenttämestari Moilasen Heikki lämmitti pukukopit niin, että kamiinat hehkuvat punaisina. Kuuma kaakao ja nekut joita imeskeltiin, tulivat Moilasen kioskista.
Nuoruusvuosina urheilu alkoi olla verissä. Tuiran pojista nousi urheilijoita kansalliselle ja kansainväliselle tasolle.
Urheilukenttä ei ollut ainoastaan kilpailuja varten. Varsinkin rusettiluistelut olivat jännittäviä ja odotettuja tapahtuma.
Numeroituja pääsylippuja myytiin tytöille ja pojille erikseen. Luistinrataa kiertäen kainosti kyseltiin numeroa. Kun sama numero lopulta löytyi, luisteltiin käsi kädessä iskelmien soidessa. Tiikerihai ja Poika varjoiselta kulta kaikuivat keskikaupungille saakka.
Pekka Anttisen kokoomateoksessa Oulun urheilun kolme vuosisataa (2017) mainitaan Tuiran Pojista: Jorma Ollanketo (1931–2007) pesäpallo ja jääpallo; toimi aktiiviuran jälkeen Lipon johtokunnassa.
Erik Nikkinen (s. 1944) nyrkkeily; edusti Suomea vuoden 1968 Olympialaisissa.
Pentti Kiiskinen (s. 1943) pikaluistelu; hän sai 1989 opetusministeriöltä liikuntakulttuurin kultaisen ansioristin.
Seppo Matela (s. 1943) kestävyysjuoksu; edusti suomea maaotteluissa. Matela on valmentanut viime vuosina Kuivasjärven Auran nuoria juoksijoita. Näin Pekka Anttinen hienossa kirjassaan Tuiran pojista.
Urheilu on myös tarinoita, joskus palkintokorokkeen ulkopuolelle jäänyt kertoo enempi kuin voittaja. Urheilu on aina kokemus, sen ydin on suoritus, ei kapinaa ketään vastaan, vaan oivallus. Kiehtovinta siinä on sen sisäinen elämä ja yhteydet.
Seppo Matela
Oulu
Juttua muokattu 23.9. kello 15.34. Kirjan Oulun urheilun kolme vuosisataa on kirjoittanut Pekka Anttinen, ei Pekka Anttonen.
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.