Helsingin olympialaiset 1952, EM-Helsinki 1971, MM-Helsinki 1983, EM-Helsinki 1994 ja MM-Helsinki 2005.
Suomen on enää turha haihatella olympialaisia, mutta yksinkertaisen laskuopin mukaan 2018 yleisurheilun EM-kisojen pitäisi osua jälleen Helsingin kohdalle.
Laskukaava tosin pysyi kasassa muiden avustuksella, sillä - vaikka harvat sitä muistavat - Helsinki sai tämän vuoden MM-kisat sen jälkeen, kun alkuperäinen isäntä Lontoo joutui vetämään homman puihin kesken järjestelyjen.
Pikahälytys oli Helsingin onni. Suomalaiset myöntävät, että normaalissa hakuprosessissa Helsingillä ei olisi ollut mahdollisuuksia.
On todennäköistä, että Suomi saa näiden yleisurheilun MM-kisojen jälkeen keskittyä pienempiin kekkereihin. Jääkiekon MM-kisat tai hiihdon arvokisat ovat kansainvälisellä asteikolla kärpäsen surinaa näiden bakkanaalien rinnalla. Yleisurheilun EM-kisat tai muiden Pohjoismaiden kanssa jaettu jalkapallon EM-tapahtuma lienevät suurinta, mihin Suomi voi jatkossa pyrkiä.
Vaikka "viimeiset oikeat olympialaiset" on ajan myötä kilahtanut kliseeseuran vakiojäseneksi, on Helsingin henki yleisesti tunnustettu asia.
Mitä mieltä olet Suomesta, kysymme mielellämme. Toivottavasti Helsingissä on henkeä vielä vuonna 2005. Siihen on reilun viikon aikana tuhannen taalan mahdollisuus.
MM-näytelmää on esitetty lähes poikkeuksetta suurille yleisömassoille. 27 000 hengen katsomo on Pariisin, Tokion ja kumppaneiden rinnalla pieni piipertäjä - kuin keskikokoisen eurooppalaisen jalkapalloseuran kotistadion.
Jos Olympiastadionia ei saada loppuunmyydyksi kaikkina iltoina, voivat järjestäjät asetella peiliä paikoilleen.
Lippujen hinnoissa on luotettu ihmisten eurosokeuteen. Urheiluruudun vanha legendaarinen tunnuskappale, tuhannen markan seteli, kertoo totuuden ymmärrettävämmällä kielellä.
Mikä muu voi viedä suomalaisen yleisurheilukansan nirvanaan kuin keihäänheitto? Ehkä kestävyysjuoksu, mutta Suomella ei ole asettaa Afrikan menijöiden peesiin yhtään kiertäjää pitkille ratamatkoille.
Keihäänheiton harteille on lastattu jälleen kerran suomalainen yleisurheilu ja johtajien maljapuheet. Tarkemmin sanottuna ne on lastattu Tero Pitkämäki-nimisen yksilön harteille.
Urheilussa yksityinen tuppaa vain muuttua yleiseksi kansallisomaisuudeksi.
Jos Pitkämäki ei saa miesten keihäänheitosta mitalia, on meillä jonkin aikaa taas tuhansien murheellisten laulujen maa.
KAI NEVALA
kai.nevala@kaleva.fi