Mitä lähemmäksi vallanvaihdon päivä (20.1.) Yhdysvalloissa tulee, sitä pidäkkeettömämpiä alkavat tulevan presidentin Donald Trumpin puheet olla. Muu maailma joutuu taas miettimään, mikä supervallan johtajan puheissa on puhdasta bluffia, mitkä koepalloja ja mitkä lausunnot kertovat hänen todellisista tavoitteistaan.
Nyt tätä mietitään kuumeisimmin Panamassa ja Tanskassa. Näin siksi, että Trump ilmoitti haluavansa Panaman kanavan ja Tanskalle kuuluvan Grönlannin Yhdysvaltain omistukseen, tavalla tai toisella. Sotilaallisten keinojen käyttöäkään hän ei sulkenut pois.
Tuota vaihtoehtoa tuskin koskaan tullaan ainakaan Grönlannin kohdalla näkemään, mutta kommentti osoittaa, kuinka häpeämättömästi Trump voi pallotella tavoitteitaan jopa liittolaismaan kustannuksella.
Osana Trumpin hämmentämiskampanjaa hänen poikansa Donald Trump Jr. tupsahti tiistaina Grönlantiin muutaman tunnin mittaisella vierailulle "turistina". Riemuitsevat kansanjoukot jäivät kuitenkin puuttumaan. Järin laajaa innostusta ajatus Yhdysvaltoihin liittymisestä tuskin sytyttää saarella, jossa ei puhuta isäntämaan vaihtamisesta vaan täydestä itsenäistymisestä.
Trumpin puheiden taustalta löytyy myös annos järjellistä pohjaa. Sekä Grönlannilla että Panaman kanavalla on iso strateginen merkitys sekä Yhdysvalloille että muullekin lännelle. Trump väittää nyt, että Panaman kanava olisi valunut Kiinan hallintaan. Panama on tämän kiivaasti kiistänyt.
Trumpin kiinnostus Grönlantiin liittyy siihen, koko arktisen alueen strateginen merkitys on kasvanut. Venäjä rinnalla alueelta hakee jalansijaa nyt myös Yhdysvaltain arkkivihollinen Kiina. Venäjän ja Kiinan vahvistuva asema alueella voisi luoda todellista uhkaa Yhdysvalloille ja myös Euroopalle.
Grönlannissa on myös valtavat esiintymät maametalleja, joiden tämänhetkinen ykköstuottaja Kiina on. Yhdysvallat voisi Grönlannin avulla horjuttaa Kiinan hegemoniaa harvinaisten metallien maailmanvaltiaana.
Trumpin aiemman avustajakunnan "järjen äänet" ovat toisen presidenttikauden alkaessa vaihtuneet arvioiden mukaan nöyriksi myötäilijöiksi. Presidentin villeille ideoille ei ehkä löydy enää jarruttelijoita. Osa yhdysvaltalaisesta kommentoijista on sitä mieltä, ettei Trumpin uhkailuja voi siksi ohittaa olan kohautuksella.
Todennäköisempää kuitenkin on, että Trump hakee uhkailun ja kiristyksen avulla maalleen suotuisia diilejä. Esimerkiksi Ranskan ulkoministeri Jean-Noel Barrot totesi tiistaina, ettei usko Yhdysvaltojen hyökkäävän Grönlantiin.
Barrot kuitenkin katsoi tarpeelliseksi todeta samassa yhteydessä, ettei EU anna kenenkään hyökätä suvereeneja rajojaan vastaan. Tällaiset kommentit Yhdysvaltoihin liittyen olisivat vielä ennen Trumpia olleet jotain käsittämättömän ja mielettömän väliltä. Nyt ne tuntuvat perustelluilta ja tarpeellisilta.